Olet täällä

Blogit

Tällä sivulla blogataan ehkäisevästä työstä, päihteistä, järjestötyöstä ja siitä, mitä me näemme ja teemme päivittäin.
12.6.2017 Teija Strand, asiantuntija, EHYT ry / EPT-järjestöverkosto

Haittoja vähentävää työtä tekevät ovat nimenomaan realisteja, vaikka heitä turhasta idealismista syytetäänkin

Tämä on fakta, joka tuli jälleen kerran todistetuksi viimeisimmillä Päihdepäivillä.

Heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat niin kiinni arkisessa todellisuudessa, että idealismi ei todellakaan ole heidän helmasyntinsä. Jos jokin on, niin tinkimätön usko perusoikeuksiin, yhdenvertaisuuteen ja aidon kohtaamisen merkitykseen haittoja vähentävässä työssä.

Anne Ovaska Völjy-hankkeesta toi hyvin esille, että haittoja vähentävissä palveluissa huumeita käyttävien ihmisten arki tulee todella näkyväksi. Tällöin on mahdollista havaita esimerkiksi käyttökulttuurin muutokset. Työntekijät näkevät myös usein tilanteita, joissa näiden heikoimmassa asemassa olevien, usein stigmatisoitujen ihmisten perusoikeudet eivät toteudu.

Tietoisuus toimintaympäristöstä on välttämätöntä, jotta ongelmat tunnistetaan ja niihin voidaan puuttua. Oli kyse sitten vaarallisesta ilmiöstä, järjestelmän kipukohdista tai yhteiskunnan asenneongelmasta.

Anne puhui myös takiaisperiaatteesta. Tämä kielikuva avaa mielestäni hienosti haittoja vähentävien palveluiden luonnetta – asiakkaisiin voidaan tarttua tiukemmin. Vertaistoiminta ja terveysneuvonta neulojenvaihtoineen ovat luonteeltaan sellaista ihmisten arkeen ja elinympäristöön nivoutuvaa toimintaa, että ihmiset tulevat tutuiksi ja heidän peräänsä voidaan huhuilla.

Osis-hankkeen Helena Syväranta puhui puolestaan hienosti siitä, miten aktiivinen huumeidenkäyttö ei estä vertaisena toimimista, päinvastoin. Helenan mukaan kyse on usein siitä, että vertaiset päästävät työntekijät mukaan maailmaansa, ei niinkään toisinpäin. Työntekijä on kuitenkin se, jonka tulee uskoa asiakkaaseen ja tavallaan myös lainata tätä uskoa hänelle. Ajan kuluessa asiakkaan oma usko vahvistuu, sisäinen stigma häviää ja kokemus yhdenvertaisuudesta vahvistuu.  

En erityisemmin välitä termistä ”voimaantua”, mutta en lopulta keksi kuulijakokemukselleni kuvaavampaa ilmaisua. Oli voimaannuttavaa kuunnella alansa sitoutuneita ammattilaisia, jotka puhuivat asiakkaistaan kunnioittavasti.  

Lopuksi järjestetyn paneelin kokemusasiantuntijan puheenvuoro naulasi koko seminaarin viestin: haittoja vähentävien palveluiden piiriin päässeet ja toiminnan löytäneet huumeiden käyttäjät ovat kuntoutumassa. Heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioitetaan ja takapakeista tai huonoista kausista ei rankaista tai tiputeta palvelun ulkopuolelle. Mutta, kuntoutuminen vaatii asiakkaan aitoa kohtaamista. Se on haaste, johon kaikkien palveluiden on vastattava, jotta toiminta olisi aidosti vaikuttavaa.

En siis tavannut Päihdepäivillä todellisuudesta irrallaan olevia idealisteja, vaan vankkaan kokemukseen ja tutkimustietoon pohjaavia toiveikkaita realisteja.

EPT-verkoston huumetyöryhmän sessiossa ”Kuntouttavaa se on haittojen vähentäminenkin” keskusteltiin siitä, miksi haittoja vähentävästä ja kuntouttavasta päihdetyöstä ei tulisi keskustella toisistaan erillisinä asioina.