Törmäsin lausahdukseen ”vauhtia pysähtymisestä” joitakin vuosia sitten. Lausahdus puhutteli minua monella tapaa siinä hetkessä. Niin sanotut ruuhkavuodet olivat kiihkeimmillään, menoa ja vauhtia riitti sekä kotona että työssä.  Vauhtia pysähtymisestä -lausahdus tuo mieleeni monia näkökulmia, jotka minulla liittyvät työelämään, omien rajojen tunnistamiseen ja henkisestä jaksamisesta huolehtimiseen.

Työ on yleisesti ottaen hyväksi mielenterveydelle. Työelämä on muuttunut monella tapaa ja erityisesti psyykkisen jaksamisen kannalta työ voidaan kokea haastavampana ja vaativampana kuin aiemmin. Parhaimmillaan työ tuo kuitenkin mahdollisuuden oppia uutta, onnistumisen- ja merkityksellisyyden kokemuksia sekä yhteisön, johon on mukava kuulua.

Mielenterveyden edistäminen tarkoittaa kaikkia niitä konkreettisia toimia, joilla vahvistetaan omia, läheisten tai työpaikan mielenterveyden voimavaroja ja toisaalta suojataan mieltä kuormitustekijöiden kielteisiltä vaikutuksilta. Mielenterveystaitoja, kuten esimerkiksi kykyä säädellä kuormitusta ja stressiä sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja, voi treenata samoin kuin fyysistäkin terveyttä, mutta treenaaminen vaatii pysähtymistä.

Pysähtymisen yhteydessä voi kokeilla vaikkapa ns. sisäistä inventaariota. Sisäistä inventaariota voidaan kutsua myös reflektioksi. Oppimisen teoriassa ja käytännössä reflektio on keskeinen pedagoginen työkalu. Reflektoidessa teemme näkyviksi tietoa, tuntemuksia, kokemuksia ja ajattelua pohtien, arvioiden ja analysoiden. Käytännössä reflektion sosiaalinen puoli on esimerkiksi kokemuksista keskustelemista ja analysoimista yhdessä työkavereiden kanssa. Tuloksena rakennamme yhdessä uutta tietoa ja osaamista. Työelämässä reflektointi jää monesti kiireen jalkoihin, vaikka tärkeintä olisikin pysähtyä juuri silloin, kun siihen koetaan olevan vähiten aikaa. Näin varmistettaisiin esimerkiksi se, että ollaan menossa oikeaan suuntaan ja tekemässä oikeita asioita.

Näin etätyön kulta-aikana kohtaamiset työkavereiden kanssa tapahtuvat melkeinpä pelkästään digitaalisissa ympäristöissä.  Nyt tarvitaankin käytäntöjä, jotka tukevat kiireetöntä kohtaamista, vuorovaikutusta ja reflektointia näissä virtuaalisissa ympäristöissä.  Merkityksellisten arki- ja työkokemusten jakaminen tuovat vauhtia, mutta vaativat pysähtymistä ja hellittämistä hetkeksi.

Voisiko pysähtyminen rikastuttaa sinun arkeasi? Tätä voit tulla pohtimaan Päihdepäivien työpajaan, Hellitä hetkeksi - punnitse voimavarasi 20.5.2021 klo 12.30-14.30. Työpajassa on tarkoitus pysähtyä pohtimaan omia voimavaroja ja mahdollisia voimavarasyöppöjä. Samalla saat konkreettisia keinoja oman mielenterveyden vahvistamiseen.

Tiina Lumijärvi
päällikkö, Aikuisten mielenterveystyön yksikkö
MIELI Suomen Mielenterveys ry

Suomessa lähes 400 000 ihmisellä on riski rahapeliongelman kehittymiseen. Noin 112 000 suomalaisella on jo rahapeliongelma. Rahapelaaminen koskettaa myös pelaajan lähipiiriä. Suomessa on lähes 800 000 henkilöä, jonka lähipiirissä on ongelmallisesti rahapelejä pelaava henkilö. Riski- ja ongelmallisesta pelaamisesta aiheutuu eriasteisia sosiaalisia, taloudellisia ja terveydellisiä haittoja ja niiden ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi varhainen tunnistaminen on tärkeää niin pelaajalle kuin hänen läheisilleen.  

”Pelaatko rahapelejä?”
Riskialttiin tai ongelmallisen rahapelaamisen puheeksiottaminen on pelaajalle usein vaikeaa, sillä pelaamiseen liittyy syyllisyyttä, häpeää ja leimautumisen pelkoa. Palveluja saatetaan hakea kuitenkin pelaamisen aiheuttamiin seurauksiin tai muihin asioihin terveydenhoitajilta, sosiaalityöntekijöiltä, lääkäreiltä, päihdetyöntekijöiltä, terapeuteilta ja monilta muilta sosiaali- ja terveysalan työntekijöiltä. Jokaisella ammattilaisella on mahdollisuus kysyä rahapelaamisesta. Rahapelaamisen puheeksi ottamiseen, rahapeliongelman tunnistamiseen ja riskialttiin pelaamiskäyttäytymisen muutoksen tukemiseen on olemassa oppaita ja koulutusta ammattilaisille. Rahapelaamisen voi ottaa puheeksi vaikkapa päihteidenkäytön kartoituksen yhteydessä.  

Kirjaaminen kannattaa - Tutkimuksesta tietoa palvelujen kehittämiseen
Rahapeliongelmaan liittyvien palveluiden rekisteritutkimus tuottaa parhaimmillaan tietoa, joka auttaa vastaamaan palveluissa entistä paremmin rahapeliongelmien vuoksi apua tarvitsevien ihmisten tarpeisiin. Tutkimuksen hyödyntäminen palvelujen parantamisessa edellyttää kuitenkin tehdyn työn näkyväksi tekemistä kirjaamalla sitä tietojärjestelmiin. Tällä hetkellä rahapeliongelmaan liittyvää palvelujen käyttöä ei kuitenkaan kirjata systemaattisesti valtakunnallisiin tietojärjestelmiin ja ilmiö jää palveluissa näkymättömäksi. Puutteet on tiedostettu ja kirjaamiseen on alettu panostaa yhä enemmän esimerkiksi Päijät-Hämeessä. Rekisteritiedon rinnalle tarvitaan myös muuta tutkimusta rahapeliongelmasta ja palveluista. Puheeksiotto, tunnistaminen ja lyhytneuvonta sekä työn kirjaaminen on kuitenkin erityisen tärkeää kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joissa ihmisiä kohdataan. 

Osallistu Päihdepäivien rahapeliseminaariin
Toukokuussa järjestettävillä Päihdepäivilläkin puhutaan rahapelaamisesta. Rahapelaamisen monet ulottuvuudet -seminaarissa käsitellään rahapelaamista haittojen, ongelmien ehkäisyn, kansanterveyden sekä yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmista. Puhujat luovat katsauksen rahapelaamiseen niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskuntatasollakin. 

Lue lisää ja ilmoittaudu!  

Tutustu myös Rahapelaaminen puheeksi – Puheeksiotto, tunnistaminen ja lyhytneuvonta  -tukiaineistoon. 

Maria Heiskanen, THL 
Sari Castrén, THL 
Eija Pietilä, EHYT ry 

Päihde- ja mielenterveystyössä nähdään ongelmien yhteenkietoutumista. Tarvitsemme yhteneviä päämääriä ja samankaltaisia keinoja ongelmien ratkaisemiseksi.

Mielenterveyden häiriöt ja päihteiden ja tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttöön sekä rahapelaamiseen liittyvät ongelmat kietoutuvat monesti toisiinsa. Arviolta 10−30 prosentilla masennusta sairastavista on samanaikainen päihdehäiriö. Noin joka toisella päihteiden käytön vuoksi palvelun asiakkaana olleista on myös lääkärin toteama mielenterveyden häiriö. Päihteiden käyttö voi lisätä mielenterveyden häiriöiden riskiä. Tämä pätee myös toisinpäin.

Ylipäätään niin mielenterveyden häiriöiden kuin päihteiden käyttöön liittyvien ongelmien taustalta on tunnistettavissa samoja suojaavia tekijöitä ja riskitekijöitä. Tavoitteet suojaavien tekijöiden vahvistamiseksi ja riskitekijöiden vaikutusten heikentämiseksi ovat siten yhteneväiset. Samoissa arkiympäristöissä käytetään samankaltaisia keinoja esimerkiksi elämänhallintaan, asenteisiin ja tietoihin vaikuttamiseksi. Käytännössä esimerkiksi nuorisotyössä tehdään useita mielenterveyttä edistäviä ja päihteiden kysyntää ehkäiseviä toimintoja tarjoamalla kaikille nuorille mielekästä tekemistä sekä vahvistetaan sosiaalisia ja ryhmässä toimimisen taitoja, päihdeilmiön ymmärrystä sekä niitä tietoja ja taitoja, jotka lisäävät nuorten vahvuuksia suhteessa päihteisiin.

Niin mielenterveyden tukemisessa kuin ehkäisevässä päihdetyössä edistetään tasavertaisia oikeuksia ja kunnioittavaa kohtaamista sekä palveluissa että arjessa. Tämän ajattelun tulisi heijastua jo siihen, kun ihmisiä kohdataan sekä mahdollisia ongelmia tunnistetaan ja otetaan puheeksi. On tärkeää varmistaa mielenterveyden tukemisen ja ehkäisevän päihdetyön yhteinen polku.

Tarvetta myös erilliselle kulkemiselle

Samasta polusta huolimatta mielenterveyden edistämisessä ja ehkäisevässä päihdetyössä on risteyskohtia, joissa menetelmät ja tavoitteet eroavat. Ongelmat voivat esiintyä toisistaan riippumattomina ja päihteillä on runsaasti sellaisiakin riskejä ja haittoja, jotka eivät liity mielenterveyden häiriöihin, kuten väkivalta ja tapaturmat tai nuoruudenaikaisen säännöllisen päihteiden käytön haitat kasvulle ja kehitykselle. Myös työtavoissa on eroja.

Ehkäisevän päihdetyön näkökulmasta mielenterveyden edistäminen kohdistuu päihteiden, tupakka- ja nikotiinituotteiden sekä rahapelien kysyntään esimerkiksi vahvistamalla mielenterveyden pääomaa, jotta päihteisiin ei turvauduttaisi. Sen lisäksi ehkäisevässä päihdetyössä on yhteiskunnallinen ja poliittinen ulottuvuus, kun muun muassa rajoitetaan ikärajavalvottavien tuotteiden saatavuutta ja tarjontaa alaikäisille, tai esimerkiksi muutetaan huumausaineiden käyttöä vähemmän haitalliseksi tarjoamalla neuvontaa puhtaiden välineiden käyttämisestä.

Kunnissa ja hyvinvointialueilla yhteinen polku konkretisoituu

Kunnissa ehkäisevää päihdetyötä ja mielenterveyden edistämistä toteuttavat samat toimijat – joskus jopa koordinaattori on kumpaankin tehtävään sama. Kunnista reilussa 40 prosentissa oli vuonna 2020 joko kunnallinen tai seudullinen yhdistetty mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Lisäksi hyvinvointikertomuksissa ja -suunnitelmissa näitä on voitu yhdistää esimerkiksi saman tavoitteen alle. Käytännössä ehkäisevän päihdetyön ja mielenterveyden edistämisen yhteiset ja erilliset polut on hyvä tiedostaa ja huomioida työssä. Kaukomailla sanottaisiin: ”Same, same, but different”.

Tule mukaan keskustelemaan lisää aiheesta Päihdepäiville 19.5. Kohti samoja päämääriä: ehkäisevän päihdetyön ja mielenterveyden edistämisen liitto -seminaariin klo 14.30−16.30.

Jaana Markkula, kehittämispäällikkö, THL
Saara Rapeli, erikoissuunnittelija, THL

Jokainen työyhteisön jäsen rakentaa työnpaikan puhekulttuuria päivittäin. Avoin ja keskusteleva työkulttuuri luo turvaa ja hyvinvointia. Myös vaikeista aiheista, kuten päihteistä ja rahapelaamisesta, tulisi voida jutella. Tärkeä osa päihde- ja rahapeliongelmien ehkäisyä on keskustelu kaikesta työhön ja elämään liittyvästä.

EHYT ry:n kouluttaja Timo Nerkko toteaa, että kaikessa keskustelussa tärkeintä on kuunteleminen. Päihteistä, rahapelaamisesta tai muista vaikeista aiheista keskusteltaessa kuuntelemisen tärkeys korostuu entisestään.
– Keskustelun on oltava toista ihmistä arvostavaa ja kunnioittavaa. Jokaisen tulee olla sopivasti kiinnostunut työkaverista, Nerkko sanoo ja muistuttaa, että esihenkilöllä on vastuu puheeksi ottamisesta työyhteisössä.
Miten vaikea aihe otetaan puheeksi?
– Kunnioittavasti. Katso silmiin, puhu suoraan ja rehellisesti, älä ilkeästi. Aloita kysymällä jaksamisesta, Nerkko sanoo.
Kun aiheen on ottanut puheeksi, tulee myös valmistautua sitä seuraavaan keskusteluun.
– Mieti, mitä haluat kysyä ja miksi. Millaista tulosta odotat keskustelulta? Keskustelun jälkeen on hyvä tehdä ehdotus jatkosta. Miten päästään eteenpäin tilanteessa? Jokainen voi myös vastata kysymykseen päihteiden käytöstä kieltävästi, eikä jatkokysymyksiä silloin esitetä.

Puheeksi ottamisen tavoitteena on puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Keskustelemalla ja kuuntelemalla ongelmia voidaan yrittää ratkaista, ennen kuin ne ovat liian syviä yksin ja yhdessä ratkottaviksi.
–  Rahapeli- tai päihdeongelma työpaikalla ei ole yksityisasia. Jokainen työhön liittymätön asia, joka haittaa työn tekemistä, on koko työyhteisön asia. Siksi vaikeatkin asiat on selvitettävä ja hoidettava huolellisesti. Jos ongelmat ovat työperäisiä ja koskevat useampaa työntekijää, ratkaisuja tulee etsiä yhdessä työyhteisön kanssa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksityisistä ongelmista jaetaan tietoa tai keskustellaan koko työyhteisön kesken. Avainasemassa päihde- ja rahapeliongelmien hoitamisessa on hyvä keskusteluyhteys esimiehen kanssa ja työterveyshuolto.

Lisätietoa, tukea ja materiaalia:
www.huugo.fi
www.ehyt.fi
Testi sosiaalisesta vastuusta ja alkoholin käytöstä:
www.huugo.fi/testi-sosiaalisesta-vastuusta-ja-alkoholin-kaytosta/

Lisää puheeksiottamisen keinoista ja menetelmistä Päihdepäivien seminaarissa numero 4, Puheeksiotto kannattaa monin tavoin.

Kannabiksen kokeilu ja käyttö ovat lisääntyneet viimeisten vuosikymmenten kuluessa. Arvioidaan, että 2000-luvulla syntyneistä lähes puolet tulee kokeilemaan kannabista elämänsä aikana. Myös suhtautuminen kannabiksen käytön riskeihin on muuttunut. Yhä useampi arvioi käytön riskit vähäisiksi.

Lisääntynyt käyttö tarkoittaa, että yhä useammalle tulee kannabiksen käytöstä myös haittoja. Osa jatkaa kokeiluista pidemmälle, pieni osa aina addiktioon asti. Suurimmalla osalla haitat ovat kuitenkin addiktiota vähäisemmät. Päihdepalveluissamme on vähänlaisesti tarjolla apua niille, jotka kokevat omassa kannabiksen käytössään haittavaikutuksia, mutta ei kuitenkaan niin vakavia, että tuntuisi mielekkäältä hakeutua päihdehoidon piiriin. Moni heistä ei myöskään koe tarvetta lopettaa käyttöä kokonaan tai ainakaan lähitulevaisuudessa. He kenties ajattelevat olevansa kannabiksen satunnais- tai kohtuukäyttäjiä.

Kohtuukäyttökään ei ole tyystin haitatonta. Haittavaikutusten vähentäminen voi vaikuttaa elämänlaatuun, estää isompien ongelmien syntymistä ja joissain tapauksissa myös motivoida lopettamaan kokonaan. Siksi on oleellista keskustella kannabista käyttävien ihmisten kanssa myös käyttöön liittyvien riskien hallitsemisesta ja haittojen vähentämisestä.

Tässä seitsemän konkreettista tekoa kannabiksen käyttöön liittyvien riskien vähentämiseen.

1. Tunnista ja tunnusta haitat omalla kohdallasi. Haitoilla tarkoitetaan yksilön kohdalla toteutuneita riskejä. Ne ovat aina henkilökohtaisia ja ihmiset kokevat ne eri tavoin. Pohdi, miten voit vaikuttaa haittoihin.
2. Aloitusikä. Myöhempi on parempi. Jätä kannabiskokeilut ainakin aikuisikään, koska etenkin nuorena aloitettu, säännöllinen ja jatkuva käyttö vaikuttaa aivojen kehitykseen.
3. Lajikkeella on väliä. Miedomman THC-pitoisuuden sisältävä kannabis ei ole niin päihdyttävää kuin korkean pitoisuuden sisältämä. Kiinnitä huomiota myös THC:n ja CBD:n suhteeseen. THC:n vaikutus on päihdyttävä ja CBD:n enemmän rauhoittava.
4. Älä aja. Kannabiksen vaikutuksen kesto on yksilöllistä ja riippuu käytetyn kannabiksen voimakkuudesta ja käyttötavastakin. Älä nouse rattiin ainakaan kuuteen tuntiin kannabiksen käyttämisestä.
5. Perhetekijät. Jos perheessäsi on mielenterveys- tai päihdeongelmia niin tiedosta, että ne lisäävät kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittavaikutusten mahdollisuutta kohdallasi.
6. Käyttötavat. Vältä kannabiksen polttamista. Vaporisoimalla välttää monia polttamiseen liittyviä haittoja. Syömällä ja juomalla kannabiksen vaikutukset alkavat viiveellä, joten malta odottaa ennen kuin annostelet lisää.
7. Vältä synteettisiä kannabistuotteita. Synteettiset kannabistuotteet ovat yleensä vahvempia kuin kasvatetun kannabiksen ja niiden käyttöön liittyy huomattavasti enemmän riskejä.

Viime kädessä kannabista käyttävä ihminen kantaa ja kokee itse mahdollisten haittojen seuraukset. Inhimillisestä näkökulmasta ajatellen on tärkeää, että kannabista käyttävien ihmisten on mahdollista saada monipuolista apua kannabiksen käyttöön liittyviin ongelmiin. Tämä voi olla riskeistä tiedottamista, oman tilanteen kartoittamista ja seuraamista. Kartoitukseen ja seurantaan on olemassa erilaisia oma-apuvälineitä, esimerkkejä kannabiksen käyttöpäiväkirja, fiilispäiväkirja tai työkalut, jotka auttavat pohtimaan kannabiksen käytön hyviä ja huonoja puolia omalla kohdalla.

Kevään 2021 Päihdepäivien seminaarissa ”Nuorille suunnattu kannabistyö – haittoja vähentäviä työkaluja ja keinoja nuorten kohtaamiseen” tuodaan esiin välineitä nuorten kanssa käytäviin kannabiskeskusteluihin ja myös haittojen vähentämiseen. Lue lisää: https://www.ept-verkosto.fi/paihdepaivat/#ohjelma

Janne Paananen
toiminnanjohtaja
YAD Youth Against Drugs ry

Lisätietoja:

• https://kannabis.eu/haittaako/
• https://www.canada.ca/en/health-canada/services/drugs-medication/cannabis/resources/lower-risk-cannabis-use-guidelines.html
• https://thl.fi/fi/-/huumekokeilut-ovat-lisaantyneet-nopeasti-sukupolvesta-toiseen-nyt-jo-lahes-joka-toinen-kokeilee-huumeita?redirect=%2Ffi%2Fweb%2Falkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet%2Fhuumeet

Hatunnosto ja kiitos Joe Bidenille, USA:n uudelle presidentille, joka osoitti, miten tärkeää on luoda rakenteita ja arvoja, jotka vahvistavat yhdessäolon taitoja, joiden avulla tulemme toimeen toinen toistemme kanssa. Biden ilmoitti jämäkästi 4000 alaiselleen, mitä hän sallii ja mitä ei. Minkäänlaista negatiivista mollaamista, muiden nokittamista tai vihapuhetta hän ei tule hyväksymään ja toisaalta hän painotti myönteisiä vuorovaikutustaitoja ja niiden viljelemistä.

Me kaikki voimme olla mukana luomassa lasten ja nuorten yhteyksiä toisiin ja vahvistaa heidän taitoja päästä ryhmään, ratkoa ristiriitoja, kannustaa toinen toisiaan ja luoda yhteisöllisyyttä. Lapset ja nuoret ja kuten Joe Biden on huomannut, myös aikuiset, tarvitsevat jatkuvaa hoksauttamista ja vuorovaikutustaitojen harjoittelua niin alakouluiässä kuin myrskyisten teinivuosien aikana.

Koululainen tuli kotiin ja kertoi dramaattisesti, että paras ystävä ei enää ole hänen ystävä. Heille oli tullut riitaa ja ystävyys katkesi. Vielä toissa päivänä oltiin bestiksen kanssa kuin paita ja peppu. Nyt ystävä oli ärsyttänyt häntä.

Onneksi apu oli lähellä ja omia draamantäyteisiä teinivuosia elävä isosisko opasti pikkusiskoaan asiantuntijan äänellä ystävyyssuhteisiin liittyvistä koukeroista, joiden kanssa täytyy oppia elämään: ”sunkin täytyy joskus pyytää anteeksi” ja siis joustaa omista mielipiteistä. Pikkusisko ei tätä kuitenkaan purematta niellyt vaan jäi surullisena mököttämään. Vaikka teini innolla elääkin värikästä yläkouluaikaa, hän harjoittelee myös kykyään hoitaa kaverisuhteita ja ratkoa ristiriitoja.

Ottaen huomioon sen, miten paljon ihmissuhteet vaikuttavat elämäämme ja mielenterveyteemme on hämmästyttävää, miten vähän niihin saadaan opetusta. Folkhälsanin tutkijat ovatkin halunneet selvittää, mitä tapahtuu mielenterveydelle ja hyvinvoinnille, jos kaveritaitoja opetetaan säännöllisesti lukuvuoden ajan. Opetusta saaneita koululaisia verrattiin verrokkiryhmään, joka ei saanut ylimääräistä tukea. Interventioryhmässä hyvinvointi ja tyytyväisyys elämään lisääntyi merkittävästi. Entä, mitä tapahtuu, kun harjoittelu katkeaa? Kiinnostavaa oli myös, että koululaisten kokema yksinäisyyden tunne väheni interventioryhmässä riippumatta siitä, olivatko he kavereiden kanssa vai yksin kotona. He olivat oppineet sietämään yksinoloa tuntematta itseään yksinäisiksi. Tämä on tärkeä elämää kannatteleva taito, joka auttaa kestämään nykypäivänä mielenterveyttä heikentävää FOMO (Fear Of Missing Out) -ilmiötä eli tunnetta, että jossain on ”kaikilla muilla kivaa” ja itse jäin ulkopuolelle.

On arveltu, että mitä enemmän olemme verkon välityksellä yhteydessä toisiimme, sitä yksinäisemmäksi tunnemme itsemme. On puhuttu jopa yksinäisyysepidemiasta, joka ei koske pelkästään lapsia ja nuoria. Isossa-Britanniassa asiaa ratkaisemaan palkattiin jopa yksinäisyysministeri vuonna 2018.

Entä, mitä tarinan koululaiselle kuului parin päivän päästä? Hän tuli seuraavana päivänä iloisena kotiin. Draama oli tällä kertaa ohi. Molemmat olivat pyytäneet anteeksi ja he olivat taas ystäviä. Hän oppi kuitenkin tärkeän asian; ystävyys ei katkea ensimmäiseen eikä edes toiseen erimielisyyteen.

Tule kuulemaan lisää hyvinvointioppitunneista työpajaamme 20.5. klo 9.30-11.30 Päihdepäivillä verkossa www.paihdepaivat.fi.

Elina Marjamäki
Asiantuntijakoordinaattori, Nuorisoalan Osaamiskeskustoiminta
MIELI Suomen Mielenterveys ry

Vankien päihde- ja mielenterveyskuntoutus on riittämätöntä

Terveystutkimuksen mukaan 83 prosentilla vangeista on päihdeongelma ja myös merkittävä osa rikoksista tehdään päihteiden vaikutuksen alaisena. Vankien päihdeongelmien yleisyyden takia vankiloissa tehdäänkin paljon päihdetyötä, jolla pyritään edistämään vankien päihteettömyyttä.

Vanki voi käydä keskusteluja päihdeohjaajan kanssa ja hän voi osallistua ryhmämuotoiseen ohjelmatoimintaan. Vankiloissa on ns. sopimusosastoja, joilla tehdään päihteettömyyden valvontaa ja joissa osassa on myös tukevampaa päihdekuntoutusta. Muutkin vankiloiden toiminnat tukevat päihteettömyyttä, kuten osallistuminen työtoimintaan tai opiskeluun. Avovankilaan tai vankeuden loppupuolella valvottuun koevapauteen pääsy edellyttävät sitoutumista päihteettömyyteen.

Siviilissä aloitettua korvaushoitoa jatketaan vankilassa ja vankila-aikana tehdään myös jonkin verran korvaushoidon arviointeja ja hoidon aloituksia Psykiatrisessa vakisairaalassa Turussa. Korvaushoidon jatkumisesta on tällöin sovittava vangin kotikunnan kanssa.

Vankila-aikana vangin on myös mahdollista saada sijoitus vankilan ulkopuoliseen päihde- tai kuntoutuslaitokseen, esimerkiksi Ridasjärven päihdehoitokeskukseen tai Siltavalmennukseen Tampereelle. Kuntoutus voi jatkua, kun vanki pääsee valvottuun koevapauteen rangaistuksen loppupuolella. Kuntoutus voi myös alkaa valvotun koevapauden yhteydessä ja jatkua sitten siviilissä esimerkiksi käynneillä päihdeklinikalla. Laitoskuntoutukseen pääsy edellyttää sitä, että joko Rikosseuraamuslaitos tai kunta maksaa hoidon tai sitten hoidon kustannukset jaetaan.

Monesti laitoshoito jää kuitenkin saamatta, koska maksajaa ei löydy.  Muutoinkin kuntoutusta on riittämättömästi tarjolla vankien päihdeongelmien laajuuteen nähden sekä vankila-aikana että sen jälkeen.

Monet lyhytaikaisvangit kulkevat vankilan ja siviilin väliä, ja siksi heidän ongelmiinsa ei ehditä tarttua missään. Kriminaalihuollon tukisäätiön seminaarissa Rangaistusaikainen päihdekuntoutus ja kuntoutusjatkumot tarkastellaan lyhytaikaisvankien kuntoutusta esimerkkinä Helsingin vankilan lyhytaikaisvankien kuntoutusmalli, jossa toimijatahoina ovat vankilan lisäksi Ridasjärven päihdehoitokeskus ja Kriminaalihuollon tukisäätiö.  Helsingin vankilassa on toiminut pitkään lyhytaikaisvankiosasto, jossa vangit voivat osaston ohjaajan kanssa selvitellä asioitaan ja suunnitella päihdekuntoutusta. Osastolla toimii myös non-stop- kurssi, jossa ulkopuoliset vierailijat esittelevät tarjoamiaan palveluja.

Naisvangit ovat marginaalissa vankienkin keskuudessa sukupuolensa ja vähäisemmän lukumääränsä takia. Naisvangeilla päihde- ja mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ne kytkeytyvät vahvasti yhteen. Tarvittavaa hoitoa, jossa ongelmia hoidettaisiin yhtä aikaa, ei ole kuitenkaan saatavilla. Mielenterveysongelmat ja traumaattiset elämänkokemukset vaikuttavat vahvasti heidän toimintakykyynsä ja vaikeuttavat päihdehoitoon kiinnittymistä. Seminaarissa kysytäänkin, millaisella kuntoutuksella ja yhteistyöllä naisvankien päihde- ja mielenterveysongelmiin pyritään vastaamaan. Naisvankien kuntoutusta ja tarvittavaa yhteistyötä käsitellään monipuolisesti Psykiatrisen vankisairaalan, Hämeenlinnan vankilan, Helsingin kaupungin ja Kriminaalihuollon tukisäätiön näkökulmista

Marjatta Kaurala
Kriminaaliasiamies
Kriminaalihuollon tukisäätiö