Kannabiksen kokeilu ja käyttö ovat lisääntyneet viimeisten vuosikymmenten kuluessa. Arvioidaan, että 2000-luvulla syntyneistä lähes puolet tulee kokeilemaan kannabista elämänsä aikana. Myös suhtautuminen kannabiksen käytön riskeihin on muuttunut. Yhä useampi arvioi käytön riskit vähäisiksi.

Lisääntynyt käyttö tarkoittaa, että yhä useammalle tulee kannabiksen käytöstä myös haittoja. Osa jatkaa kokeiluista pidemmälle, pieni osa aina addiktioon asti. Suurimmalla osalla haitat ovat kuitenkin addiktiota vähäisemmät. Päihdepalveluissamme on vähänlaisesti tarjolla apua niille, jotka kokevat omassa kannabiksen käytössään haittavaikutuksia, mutta ei kuitenkaan niin vakavia, että tuntuisi mielekkäältä hakeutua päihdehoidon piiriin. Moni heistä ei myöskään koe tarvetta lopettaa käyttöä kokonaan tai ainakaan lähitulevaisuudessa. He kenties ajattelevat olevansa kannabiksen satunnais- tai kohtuukäyttäjiä.

Kohtuukäyttökään ei ole tyystin haitatonta. Haittavaikutusten vähentäminen voi vaikuttaa elämänlaatuun, estää isompien ongelmien syntymistä ja joissain tapauksissa myös motivoida lopettamaan kokonaan. Siksi on oleellista keskustella kannabista käyttävien ihmisten kanssa myös käyttöön liittyvien riskien hallitsemisesta ja haittojen vähentämisestä.

Tässä seitsemän konkreettista tekoa kannabiksen käyttöön liittyvien riskien vähentämiseen.

1. Tunnista ja tunnusta haitat omalla kohdallasi. Haitoilla tarkoitetaan yksilön kohdalla toteutuneita riskejä. Ne ovat aina henkilökohtaisia ja ihmiset kokevat ne eri tavoin. Pohdi, miten voit vaikuttaa haittoihin.
2. Aloitusikä. Myöhempi on parempi. Jätä kannabiskokeilut ainakin aikuisikään, koska etenkin nuorena aloitettu, säännöllinen ja jatkuva käyttö vaikuttaa aivojen kehitykseen.
3. Lajikkeella on väliä. Miedomman THC-pitoisuuden sisältävä kannabis ei ole niin päihdyttävää kuin korkean pitoisuuden sisältämä. Kiinnitä huomiota myös THC:n ja CBD:n suhteeseen. THC:n vaikutus on päihdyttävä ja CBD:n enemmän rauhoittava.
4. Älä aja. Kannabiksen vaikutuksen kesto on yksilöllistä ja riippuu käytetyn kannabiksen voimakkuudesta ja käyttötavastakin. Älä nouse rattiin ainakaan kuuteen tuntiin kannabiksen käyttämisestä.
5. Perhetekijät. Jos perheessäsi on mielenterveys- tai päihdeongelmia niin tiedosta, että ne lisäävät kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittavaikutusten mahdollisuutta kohdallasi.
6. Käyttötavat. Vältä kannabiksen polttamista. Vaporisoimalla välttää monia polttamiseen liittyviä haittoja. Syömällä ja juomalla kannabiksen vaikutukset alkavat viiveellä, joten malta odottaa ennen kuin annostelet lisää.
7. Vältä synteettisiä kannabistuotteita. Synteettiset kannabistuotteet ovat yleensä vahvempia kuin kasvatetun kannabiksen ja niiden käyttöön liittyy huomattavasti enemmän riskejä.

Viime kädessä kannabista käyttävä ihminen kantaa ja kokee itse mahdollisten haittojen seuraukset. Inhimillisestä näkökulmasta ajatellen on tärkeää, että kannabista käyttävien ihmisten on mahdollista saada monipuolista apua kannabiksen käyttöön liittyviin ongelmiin. Tämä voi olla riskeistä tiedottamista, oman tilanteen kartoittamista ja seuraamista. Kartoitukseen ja seurantaan on olemassa erilaisia oma-apuvälineitä, esimerkkejä kannabiksen käyttöpäiväkirja, fiilispäiväkirja tai työkalut, jotka auttavat pohtimaan kannabiksen käytön hyviä ja huonoja puolia omalla kohdalla.

Kevään 2021 Päihdepäivien seminaarissa ”Nuorille suunnattu kannabistyö – haittoja vähentäviä työkaluja ja keinoja nuorten kohtaamiseen” tuodaan esiin välineitä nuorten kanssa käytäviin kannabiskeskusteluihin ja myös haittojen vähentämiseen. Lue lisää: https://www.ept-verkosto.fi/paihdepaivat/#ohjelma

Janne Paananen
toiminnanjohtaja
YAD Youth Against Drugs ry

Lisätietoja:

• https://kannabis.eu/haittaako/
• https://www.canada.ca/en/health-canada/services/drugs-medication/cannabis/resources/lower-risk-cannabis-use-guidelines.html
• https://thl.fi/fi/-/huumekokeilut-ovat-lisaantyneet-nopeasti-sukupolvesta-toiseen-nyt-jo-lahes-joka-toinen-kokeilee-huumeita?redirect=%2Ffi%2Fweb%2Falkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet%2Fhuumeet

Hatunnosto ja kiitos Joe Bidenille, USA:n uudelle presidentille, joka osoitti, miten tärkeää on luoda rakenteita ja arvoja, jotka vahvistavat yhdessäolon taitoja, joiden avulla tulemme toimeen toinen toistemme kanssa. Biden ilmoitti jämäkästi 4000 alaiselleen, mitä hän sallii ja mitä ei. Minkäänlaista negatiivista mollaamista, muiden nokittamista tai vihapuhetta hän ei tule hyväksymään ja toisaalta hän painotti myönteisiä vuorovaikutustaitoja ja niiden viljelemistä.

Me kaikki voimme olla mukana luomassa lasten ja nuorten yhteyksiä toisiin ja vahvistaa heidän taitoja päästä ryhmään, ratkoa ristiriitoja, kannustaa toinen toisiaan ja luoda yhteisöllisyyttä. Lapset ja nuoret ja kuten Joe Biden on huomannut, myös aikuiset, tarvitsevat jatkuvaa hoksauttamista ja vuorovaikutustaitojen harjoittelua niin alakouluiässä kuin myrskyisten teinivuosien aikana.

Koululainen tuli kotiin ja kertoi dramaattisesti, että paras ystävä ei enää ole hänen ystävä. Heille oli tullut riitaa ja ystävyys katkesi. Vielä toissa päivänä oltiin bestiksen kanssa kuin paita ja peppu. Nyt ystävä oli ärsyttänyt häntä.

Onneksi apu oli lähellä ja omia draamantäyteisiä teinivuosia elävä isosisko opasti pikkusiskoaan asiantuntijan äänellä ystävyyssuhteisiin liittyvistä koukeroista, joiden kanssa täytyy oppia elämään: ”sunkin täytyy joskus pyytää anteeksi” ja siis joustaa omista mielipiteistä. Pikkusisko ei tätä kuitenkaan purematta niellyt vaan jäi surullisena mököttämään. Vaikka teini innolla elääkin värikästä yläkouluaikaa, hän harjoittelee myös kykyään hoitaa kaverisuhteita ja ratkoa ristiriitoja.

Ottaen huomioon sen, miten paljon ihmissuhteet vaikuttavat elämäämme ja mielenterveyteemme on hämmästyttävää, miten vähän niihin saadaan opetusta. Folkhälsanin tutkijat ovatkin halunneet selvittää, mitä tapahtuu mielenterveydelle ja hyvinvoinnille, jos kaveritaitoja opetetaan säännöllisesti lukuvuoden ajan. Opetusta saaneita koululaisia verrattiin verrokkiryhmään, joka ei saanut ylimääräistä tukea. Interventioryhmässä hyvinvointi ja tyytyväisyys elämään lisääntyi merkittävästi. Entä, mitä tapahtuu, kun harjoittelu katkeaa? Kiinnostavaa oli myös, että koululaisten kokema yksinäisyyden tunne väheni interventioryhmässä riippumatta siitä, olivatko he kavereiden kanssa vai yksin kotona. He olivat oppineet sietämään yksinoloa tuntematta itseään yksinäisiksi. Tämä on tärkeä elämää kannatteleva taito, joka auttaa kestämään nykypäivänä mielenterveyttä heikentävää FOMO (Fear Of Missing Out) -ilmiötä eli tunnetta, että jossain on ”kaikilla muilla kivaa” ja itse jäin ulkopuolelle.

On arveltu, että mitä enemmän olemme verkon välityksellä yhteydessä toisiimme, sitä yksinäisemmäksi tunnemme itsemme. On puhuttu jopa yksinäisyysepidemiasta, joka ei koske pelkästään lapsia ja nuoria. Isossa-Britanniassa asiaa ratkaisemaan palkattiin jopa yksinäisyysministeri vuonna 2018.

Entä, mitä tarinan koululaiselle kuului parin päivän päästä? Hän tuli seuraavana päivänä iloisena kotiin. Draama oli tällä kertaa ohi. Molemmat olivat pyytäneet anteeksi ja he olivat taas ystäviä. Hän oppi kuitenkin tärkeän asian; ystävyys ei katkea ensimmäiseen eikä edes toiseen erimielisyyteen.

Tule kuulemaan lisää hyvinvointioppitunneista työpajaamme 20.5. klo 9.30-11.30 Päihdepäivillä verkossa www.paihdepaivat.fi.

Elina Marjamäki
Asiantuntijakoordinaattori, Nuorisoalan Osaamiskeskustoiminta
MIELI Suomen Mielenterveys ry

Vankien päihde- ja mielenterveyskuntoutus on riittämätöntä

Terveystutkimuksen mukaan 83 prosentilla vangeista on päihdeongelma ja myös merkittävä osa rikoksista tehdään päihteiden vaikutuksen alaisena. Vankien päihdeongelmien yleisyyden takia vankiloissa tehdäänkin paljon päihdetyötä, jolla pyritään edistämään vankien päihteettömyyttä.

Vanki voi käydä keskusteluja päihdeohjaajan kanssa ja hän voi osallistua ryhmämuotoiseen ohjelmatoimintaan. Vankiloissa on ns. sopimusosastoja, joilla tehdään päihteettömyyden valvontaa ja joissa osassa on myös tukevampaa päihdekuntoutusta. Muutkin vankiloiden toiminnat tukevat päihteettömyyttä, kuten osallistuminen työtoimintaan tai opiskeluun. Avovankilaan tai vankeuden loppupuolella valvottuun koevapauteen pääsy edellyttävät sitoutumista päihteettömyyteen.

Siviilissä aloitettua korvaushoitoa jatketaan vankilassa ja vankila-aikana tehdään myös jonkin verran korvaushoidon arviointeja ja hoidon aloituksia Psykiatrisessa vakisairaalassa Turussa. Korvaushoidon jatkumisesta on tällöin sovittava vangin kotikunnan kanssa.

Vankila-aikana vangin on myös mahdollista saada sijoitus vankilan ulkopuoliseen päihde- tai kuntoutuslaitokseen, esimerkiksi Ridasjärven päihdehoitokeskukseen tai Siltavalmennukseen Tampereelle. Kuntoutus voi jatkua, kun vanki pääsee valvottuun koevapauteen rangaistuksen loppupuolella. Kuntoutus voi myös alkaa valvotun koevapauden yhteydessä ja jatkua sitten siviilissä esimerkiksi käynneillä päihdeklinikalla. Laitoskuntoutukseen pääsy edellyttää sitä, että joko Rikosseuraamuslaitos tai kunta maksaa hoidon tai sitten hoidon kustannukset jaetaan.

Monesti laitoshoito jää kuitenkin saamatta, koska maksajaa ei löydy.  Muutoinkin kuntoutusta on riittämättömästi tarjolla vankien päihdeongelmien laajuuteen nähden sekä vankila-aikana että sen jälkeen.

Monet lyhytaikaisvangit kulkevat vankilan ja siviilin väliä, ja siksi heidän ongelmiinsa ei ehditä tarttua missään. Kriminaalihuollon tukisäätiön seminaarissa Rangaistusaikainen päihdekuntoutus ja kuntoutusjatkumot tarkastellaan lyhytaikaisvankien kuntoutusta esimerkkinä Helsingin vankilan lyhytaikaisvankien kuntoutusmalli, jossa toimijatahoina ovat vankilan lisäksi Ridasjärven päihdehoitokeskus ja Kriminaalihuollon tukisäätiö.  Helsingin vankilassa on toiminut pitkään lyhytaikaisvankiosasto, jossa vangit voivat osaston ohjaajan kanssa selvitellä asioitaan ja suunnitella päihdekuntoutusta. Osastolla toimii myös non-stop- kurssi, jossa ulkopuoliset vierailijat esittelevät tarjoamiaan palveluja.

Naisvangit ovat marginaalissa vankienkin keskuudessa sukupuolensa ja vähäisemmän lukumääränsä takia. Naisvangeilla päihde- ja mielenterveysongelmat ovat erittäin yleisiä ja ne kytkeytyvät vahvasti yhteen. Tarvittavaa hoitoa, jossa ongelmia hoidettaisiin yhtä aikaa, ei ole kuitenkaan saatavilla. Mielenterveysongelmat ja traumaattiset elämänkokemukset vaikuttavat vahvasti heidän toimintakykyynsä ja vaikeuttavat päihdehoitoon kiinnittymistä. Seminaarissa kysytäänkin, millaisella kuntoutuksella ja yhteistyöllä naisvankien päihde- ja mielenterveysongelmiin pyritään vastaamaan. Naisvankien kuntoutusta ja tarvittavaa yhteistyötä käsitellään monipuolisesti Psykiatrisen vankisairaalan, Hämeenlinnan vankilan, Helsingin kaupungin ja Kriminaalihuollon tukisäätiön näkökulmista

Kirjoittaja: Marjatta Kaurala, Kriminaaliasiamies, Kriminaalihuollon tukisäätiö

Olen saanut toistuvasti vastata suoriin tai epäsuoriin oletuksiin siitä, perustuuko alan valintani omaiskokemukseen? Ottamatta kantaa, voidaan sen tilastojen perustella todeta olevan hyvinkin mahdollista. Suomessa joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa läheisellä on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Osasta lapsia tuleekin aikuisena sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, osa valmistuu muille aloille. Kaikki eivät kuitenkaan päädy opiskelemaan tai aloita koskaan työelämässä.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat perheessä vaikuttavat monin tavoin vanhemmuuteen, toimeentuloon, ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin verkostoihin. Ongelmiin liittyy lisäksi stigma, joka heijastuu myös lähipiiriin. Heikentyneet sosiaaliset ja taloudelliset voimavarat heijastuvat lasten ja nuorten elinoloihin, lisäksi lojaalisuus vanhempaa kohtaan voi johtaa ongelmista vaikenemiseen ja jopa eristäytymiseen. Puhumattomuus lisää riskiä lapsen kokemaan tarpeettomaan syyllisyyteen. Koettu vastuu vanhempansa hyvinvoinnista voi saada lapsen hylkäämään omat tarpeensa ja tulevaisuuden suunnitelmansa.

Perhetaustan ja lapsuuden elinolojen on tutkimuksissa osoitettu olevan yhteydessä myöhempien ikävaiheiden terveyteen, terveyskäyttäytymiseen ja laajemmin hyvinvointiin. Esimerkiksi vanhempien pitkäaikainen päihdeongelma johtaa seurauksiin, jotka vaikuttavat lasten elämään aikuisinakin. Myös lasten kohonneesta riskistä sairastua itse, jo hyvin nuoren, silloin kun vanhemmalla on mielenterveysongelma, on olemassa vahvaa näyttöä. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue käsitystä siitä, että ihmisen hyvinvointi määräytyisi ennalta lapsuuden olosuhteiden perusteella.

LAPSIOMAISET JA NUORET HOIVAAJAT - NÄKYMÄTÖN RYHMÄ

Vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmiin liittyy riski, että heistä huolta kantavat lapset ja nuoret jäävät näkymättömäksi ja yksin kuormansa kanssa. He ovat myös vaarassa jäädä ilman tarvitsemaansa tukea tai palveluita. Nuorten avunsaantia palveluissa estävät tiedon ja luottamuksen puute, leimautumisen ja häpeän pelko, aikuismaiset kohtaamisen tavat, kankeat palvelurakenteet ja kokemukset kuulluksi tulemattomuudesta. Avun saamisen lykkäytyminen pahentaa ongelmia ja vaikeuttaa niihin puuttumista.

Kun perhe tai perheen jäsen tulee palvelujen piiriin, oli kyse sitten toimeentulon tuesta, työ- ja elinkeino- tai mielenterveys- ja päihdepalveluista, tulisi perheen kokonaistilanne kartoittaa ja ottaa osaksi ongelmien ratkaisua. Vanhemmuutta ja lasten pärjäävyyttä tukemalla, ylisukupolvisuus on katkaistavissa. Keskeisesti merkittävää on, että lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat tulevat tunnistetuksi, huomioiduksi ja kohdatuksi. Se on yhteinen tehtävämme.

Olemme valmistelemassa Päihdepäiville “lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat - näkymätön ryhmä” -seminaaria, joka tarjoaa työvälineitä tehtävän tueksi. Ole hyvä ja tervetuloa mukaan!

#Seminaari8 yhteistyössä mukana: Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö, valtakunnallinen FinFami ry sekä Varsinais-Suomen paikallisyhdistyksen Kysy –nuorelta projekti, Joensuun Seudun Omaishoitajayhdistyksen Alisa –hanke, A-Klinikkasäätiön Lasinen lapsuus sekä tietokirjailija Ani Kellomäki.

Kirjoittaja: Noora Nieminen, toiminnanjohtaja, FinFami Etelä-Pohjanmaa ry.

Lähteet: THL

John Lennon maalasi ikonisessa Image-kappaleessaan eteemme kauniin maailman ilman sotia ja vastakkainasetteluja. Myös me terveyden edistäjät olemme maailmanparantajia. Visiomme ytimessä on usein lasten ja nuorten hyvinvointi. Meidän aikuisten tehtävänä on taata heidän hyvinvointinsa sekä suojella heitä monilta vaaroilta, kuten alkoholihaitoilta.

Harrastukset ovat iso osa lasten ja nuorten elämää. Lähes 90 prosenttia lapsista ja nuorista ilmoittaa, että heillä on jokin harrastus. Harrastuksilla on iso merkitys nuorten hyvinvoinnin edistäjänä ja syrjäytymisen ehkäisijänä sekä elämän mittaisten hyötyjen tuojana. Tutkimusten mukaan 5–10 prosenttia nuorten syrjäytymisestä olisi ehkäistävissä liikuntaharrastusta lisäämällä.

Lasten ja nuorten vapaa-ajan tutkimuksen (2019) mukaan liikunta on harrastuksista yleisin ja suosituin. Päihteettömyys kuuluu keskeisesti urheilun eetokseen. Paikalliset urheilu- ja liikuntaseurat ovatkin keskeisiä kasvatusyhteisöjä myös päihdekysymysten suhteen. Ehkäisevän päihdetyön ja urheilusektorin yhteistoiminta on synergiaa parhaimmillaan.

Paljon on yhdessä tehty, ja vielä enemmän voidaan tehdä! Kuvitellaanpa maailma, jossa:

• nuuskattomuus on liikuntaseurojen vahva brändi
• yhteiskunta tukee Islannin tapaan lasten harrastamista ja harrastuspassi on kaikkien lasten käytössä
• kuntien liikuntatilojen vuokraamisen ja valtionavustusten saamisen tärkeänä kriteerinä on päihteettömyyden edistäminen
• kuntien ehkäisevän päihdetyön ja urheilusektorin toimijat tekevät aktiivisesti arjessa yhteistyötä
• liikuntaseuroissa on osaamista ja resursseja myös päihdekasvatukseen
• lapsia ja nuoria kuullaan ja kuunnellaan

Tämä kaikki on mahdollista, jos vain haluamme. Paremman huomisen suunnittelu käynnistyy Päihdepäivillä 27.5.2020 seminaarissa nro. 10 (Päihteetön pelikenttä). Keskustelua johdattelevat muun muassa professori Vasankara (UKK Instituutti), kansanedustaja ja ex-koripalloilija Ville Kaunisto, vastuullisuuspäällikkö Elina Laine (Suomen Olympiakomitea), kulttuuriasiainneuvos Päivi Aalto-Nevalainen (OKM), erityisasiantuntija Mari Ahonen-Walker (Kuntaliitto), ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyönkoordinaattori Laura Sillanpää (Kouvolan kaupunki), päävalmentaja Petteri Bergman (FC Hawks) sekä järjestöjen edustajat. Tule Sinäkin huippuseuraan keskustelemaan sekä hakemaan uusia ideoita ja toimintamalleja omaan toimintaympäristöösi vietäväksi.

….

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope some day you'll join us… Ja päivähän onkin jo tiedossa eli 27.5.2020 ja paikkana Helsingin Kulttuuritalo. Tervetuloa!

Kirjoittaja: Leena Sipinen, projektipäällikkö, EHYT ry