Ympäristötyöllä (käytetään myös termiä naapurustotyö) tarkoitetaan toimenpiteitä ja menetelmiä, joiden avulla esimerkiksi asunto ensin -periaatteella toimivat asumisyksiköt tai päihdehoitopaikat pyritään integroimaan osaksi asuinaluetta.
Helsingissä ympäristötyötä työtä tehdään asumispalveluiden lisäksi matalankynnyksen päihdepalveluissa, kuten terveysneuvontapiste Symppiksissä ja Diakonissalaitoksen päihdepalveluissa.
Työ pitää sisällään naapurien kohtaamista, viranomaisyhteistyötä, asuinalueen siisteyden ja turvallisuuden ylläpitoa, yhteisöllisiä tapahtumia, avointa tiedottamista sekä kaikille avoimia keskustelufoorumeita ja aktiivista viestintää. Helsingissä yksi tärkeimmistä yhteistyökumppaneista on ollut poliisin ennalta estävä toiminto.
Yhteistyötä tehdään myös asukasyhdistysten, koulujen, päiväkotien, iltapäiväkerhojen ja esimerkiksi alueen yrittäjien kanssa. Mahdollisiin häiriöihin ja ongelmatilanteisiin puututaan aktiivisesti. Tavoitteena on, että ympäristö pysyy kaikille osapuolille viihtyisänä ja turvallisena.
Miten ympäristötyötä tehdään?
Ympäristötyöntekijät jalkautuvat säännöllisesti ja suunnitelmallisesti ympäristöön, kortteleihin ja kaduille, puistoihin ja esimerkiksi päiväkotien ja koulujen lähistöille. Toiminta määrittyy kunkin palvelun ympäristön ja naapuruston tarpeiden mukaan. Ympäristöstä siivotaan esimerkiksi käyttövälineitä ja muita roskia tai ohjataan päihteitä käyttäviä toiset huomioon ottavaan käytökseen.
Työn tarkoitus ei kuitenkaan ole pelkästään roskien kerääminen ja yleinen järjestyksenpito vaan olla asukkaiden näkyvillä ja saatavilla ja vastata heitä askarruttaviin kysymyksiin.
Työtä suunnitellaan ja tehdään yhteistyössä päihteitä käyttävien ihmisten kanssa ja pyritään vahvistamaan heidän hyvinvointiaan ja osallisuuttaan yhteiskuntaan. Työstä maksettava pieni korvaus voi esimerkiksi ennaltaehkäistä päihteitä käyttävien ihmisten tarvetta tehdä omaisuusrikoksia. Tavoitteena on myös vähentää päihdeongelmista kärsiviin ihmisiin kohdistuvaa stigmaa nostamalla esille heillä olevia kykyjä ja mahdollisuuksia.
Ympäristöyöntekijät voivat kiertää myös kaupoissa tai muissa liiketiloissa selvittelemässä mahdollisia ongelmia tai haasteita. Työmuodon avulla on voitu ehkäistä ja selvittää myös näpistyksiä.
Esimerkkejä maailmalta
Oslossa kunta on kokeillut ratkaista lieveilmiöitä esimerkiksi palkkaamalla projektiluonteisesti ”hyvinvoinninvalvojia” ongelma-alueille. Tarkoituksena on ollut ehkäistä konflikteja ja ei-toivottua käyttäytymistä. Hyvinvoinninvalvojat ovat koulutettu käyttämään myös Nalokson- nenäsumutetta, jota he kantavat mukanaan mahdollisten yliannostustilanteiden varalle.
Oslossa työtä tehdään myös virka-ajan ulkopuolella. Myös Suomessa olisi päihteitä käyttävien ihmisten saavuttamiseksi tärkeää että ympäristöön jalkaudutaan myös virka-ajan ulkopuolella eli iltaisin ja viikonloppuisin. Ympäristötyötä olisi hyvä saada levitetyksi eri puolelle Suomea sekä pienempiin että suurempiin kuntiin.
Lopuksi
Hyvän vuoropuhelun ja yhteistyön rakentamiseksi voidaan hyödyntää vastakkainasettelun purkamisen oppeja sekä asuinaluelähtöisen naapurustotyön periaatteita. Tiedon välittäminen, laaja yhteistyö ja eri keinoin toisiinsa tutustuminen ovat esimerkkejä työkaluista asenteiden muuttamiseen
Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston (EPT-verkosto) kaupunkiviihtyvyyttä ja -turvallisuutta käsittelevässä Kaikkien kaupunki -kampanjassa nostetaan tänä vuonna esille eri keinoja pitää huolta ympäristön viíhtyisyydestä ja turvallisuudesta. Kampanjaa näkyy sosiaalisessa mediassa 30.11.- 4.12. välisenä aikana. Lue lisää: http://www.kaikkienkaupunki.fi
Kirjoittaja
Inari Viskari
Päihteet ja riippuvuus-yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Lähteitä ja lisää tietoa:
Viskari, Lund & Avellan (2016). Erilainen naapuri. Asuinaluelähtöisen ympäristötyön menetelmiä ja kokemuksia. Sininauhasäätiö
Attias & Kangasoja (toim.) 2020. Me ja ne – välineitä vastakkainasettelujen aikaan. Intokustannus