Alkoholin käyttö on vähän niin kuin liukkaat kelit. Ei jokainen ihminen liukastu jokaisena iljanteisena päivänä. Kun liukkaita kelejä on tarpeeksi pitkään ja kun muutama miljoona suomalaista on liikkeellä, niin yllättäen ensiavussa onkin ruuhkaa ja kyynärsauvojen kanssa köpötteleviä ihmisiä näkyy katukuvassa selvästi enemmän.
Ja entäpäs kun liukkaita kelejä onkin talvella viisi ja puoli viikkoa eikä vaikkapa 4,7 viikkoa. Kyllä sen vajaan viikonkin aikana moni teloo ranteensa tai jalkansa. Huonosäkäisimmät jopa kuolevat.
Näin on myös alkoholin käyttämisen kanssa. Vuoden 2004 alkoholiveron alennus näkyi alkoholihaittojen loikkana ylöspäin. Sittemmin veroa on jo muutamaan kertaan nostettu. Tilanne tasaantui, ja silti viinan käyttö tappaa ja vammauttaa suomalaisia luvattoman paljon. Inhimillistä kärsimystä on liikaa ja myös kustannuksia kertyy yhteiskunnalle eli meille veronmaksajille.
No, ei toki alkoholiveron laskeminen vuosituhannen alussa juuri minun käyttäytymiseeni vaikuttanut. En vielä ole ostanut yhtäkään pänikkää pykälää vahvempaa tainnutusjuomaa lähikaupasta. Eikä toki ole enonikaan, säntillisiähän me olemme koko suku! Mutta kummasti niitä alkoholin kanssa tavalla tai toisella liukastelleita ihmisiä kertyy, kun otos ei ole vain minun lähipiirini vaan koko Suomen kansa. Ja yhteiskunnalle, siis meille veronmaksajille, on kuta kuinkin yhtä kallista se, että se en olekaan minä, joka teloo itsensä, vaan joku minulle tuntematon ihminen maakunnan toiselta laidalta. Eli mitä enemmän alkoholia, sitä enemmän kärsimystä.
Tilastot kertovat erittäin selvästi, että alkoholin käyttö aiheuttaa suomalaisille onnettomuuksia. Joka kuudes tapaturmaisesti kuollut on ollut humalassa ja esimerkiksi tulipaloissa kuolleista ja hukkuneista jopa puolet. Tulipaloista ja tapaturmista nousee vasta nautitun alkoholin tuoksu.
Noin viidennes suomalaisista aikuisista viettää Tipatonta tammikuuta. Se on sellainen määrä ihmisiä, että olisi mielenkiintoista tietää, kuinka Tipaton näkyy tammikuun tilastoissa. Eipä tarvitse olla kummoinenkaan tilastotieteilijä, arvatakseen, että mahdollinen näkyminen on positiivista.
Entäpä, jos suomalaiset aikuiset ottaisivat mallia suomalaisesta nuorisosta. Yhä useammat nuoret ovat nimittäin tipattomalla ympäri vuoden.
Juha Hassila, Tiedotuspäällikkö, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö