Valmiiksi väsyneinä työelämään? Korkeakouluopiskelijoiden jaksamisen tukeminen

Korkeakouluopiskelijoiden opinnoissa jaksamisen tilanne on huolestuttava, sillä Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (2016) perusteella opiskelijoiden psyykkinen oireilu on lisääntynyt vuosi vuodelta. Puolella opiskelijoista on masennuksen ja ahdistuksen oireita, kokemuksia jatkuvasta ylirasituksesta ja uupumuksesta. Uupumus voi johtua opiskeluun liittyvästä stressistä ja ilmetä väsymyksenä, kyynisyytenä ja riittämättömyyden tunteina. Lähes jokainen opiskelija kokeekin väsymystä ja univaikeuksia. Yli viidennes opiskelijoista kokee mielialansa, tulevaisuuden suunnittelemisen, omat voimansa ja kykynsä negatiivisiksi.

Millä keinoilla opiskelijoita pitäisi tukea? Yrittäessäni etsiä tähän kysymykseen vastausta sekä käytännön työstä että tutkimustiedosta olen psykologina astunut melkoiseen ansaan. Ja se ansa on uupumisen ja jaksamisen ongelmien tarkastelu pelkästään yksilökeskeisesti ja ihmisen psykologisen ilmiönä. Totta toki on, että yksilöt – ihmiset – uupuvat ja kokevat riittämättömyyden tunteita ja kyynisyyttä, mutta ratkaisun avaimet eivät löydy pelkästään yksilön muutoksesta tai yksilön buustaamisesta entistä vahvemmaksi.  

Uupuminen ja jaksamattomuus ovat aina myös yhteisön kuten korkeakoulun tai työpaikan ongelma. Tällöin ratkaisujen täytyy myös aina löytyä yhteisöjen ja organisaatioiden muutoksesta. Ratkaisulla tarkoitetaan pyrkimystä muuttua sellaiseksi opiskelu- tai työympäristöksi, jossa sen jäsenet eivät uuvu ja parhaimmassa tapauksessa voivat innostua, kokea energisyyttä, merkityksellisyyttä ja opiskeluihin ja työhön uppoutumisen kokemuksia.

Millaisia voisivat olla siis keinot, joilla voidaan tukea yksilön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta niin että sekä yksittäinen ihminen kokee vähemmän uupumista että yhteisö edistää sellaista kulttuuria, jossa sen jäsenet kokevat jaksavansa hyvin ja voivat innostua? Käytännön keinojen löytäminen lähtee liikkeelle seuraavista asioista. Keskeisiä asioita joihin yhteisön tulisi pyrkiä vaikuttamaan ovat 1) yksilön kannalta siedettävä työn määrä, 2) jokaiselle mahdollisuus valita ja hallita itse edes joitain opiskelujen tai työn osa-alueita, 3) yksilöiden tunnustus ja palkitseminen, 4) tukea-antava opiskelu- tai työyhteisö, 5) reiluuden, oikeudenmukaisuuden ja kunnioituksen vaaliminen sekä 6) selkeät arvot ja merkityksellinen opiskelu tai työ. Nämä seikat tukevat yksilöiden psykologisten perustarpeiden tyydytystä ja sitä kautta edistävät merkittävällä tavalla hyvinvointia.

Elina Marttinen, psykologi, Nyyti ry