Oslossa järjestettiin syyskuussa ”Nordic Reform Conference” -tapahtuma. Foreningen Tryggere Ruspolitikk (FTR) -järjestön toteuttaman konferenssin aiheena oli huumepolitiikan kehittäminen, erityisesti Norjan valmistelema huumeiden käytön dekriminalisointi ja uudet keinot niiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen ja vähentämiseen.
Norjan muutoksia näkyvästi edistänyt terveysministeri, konservatiivipuolueen Bent Høie, vaati puheessaan huumeita käyttäville apua syrjäyttävien rangaistusten sijaan. Tälle suunnalle on Norjassa laaja tuki läpi puolue- ja järjestökentän.
Keskustelu on ajankohtaista myös Suomessa, jossa huumeiden käyttö jatkaa kasvua. Kansalaisaloite kannabiksen käytön dekriminalisoinnista etenee eduskuntaan, ja on jo nyt herättänyt kiivasta keskustelua. Dekriminalisaatiolla tarkoitetaan huumeidenkäytön rangaistavuudesta luopumista. Norja ei ole laillistamassa kannabista tai muita huumausaineita, mutta niiden käytöstä ei tulevaisuudessa enää rangaistaisi.
Käytön rangaistavuudesta luopuminen voi tutkimusten mukaan tukea huumeongelmien ehkäisyä ja hoitoa, ja Norjassa käyttöön halutaankin siksi puuttua sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin. Kun avun hakemiseen ei liity pelkoa rikosseuraamuksista, avun tarpeessa olevat hakeutuvat helpommin palveluiden piiriin.
Konferenssissa käsiteltiin myös kysymystä siitä, mitä voisi tehdä tilanteelle, jossa huumeet toimivat järjestäytyneen rikollisuuden tulonlähteenä, ja josta suuri osa jää viranomaiskontrollin ulottumattomiin.
Norjan malli
Norjassa haittoja vähentävän työn keinovalikoimaan ovat jo 14 vuoden ajan kuuluneet valvotut huumeiden käyttöhuoneet, joiden kokeilua selvitetään myös Suomessa. Käyttöhuoneilla on ollut suuri merkitys: ihmishenkiä säästyy, kaduilla on turvallisempaa ja ihmisiä saadaan avun ja tuen piiriin.
Kun päihdeongelmista syytetään yksilöä, sivuutetaan usein yhteisön ja yhteiskunnan rooli valintojen ja mahdollisuuksien muovaajina. Huumeita ongelmallisesti käyttävistä ihmisistä suuri osa elää yhteiskunnan marginaalissa, eivätkä rangaistuksista huolimatta lopeta vuosia jatkunutta käyttöään. Taustalla on usein väkivaltaisia, rikkinäisiä perheitä ja vanhempien päihdeongelmia. Monilla ei ole minkäänlaista kosketusta tavalliseen arkeen, koska he eivät ole koskaan eläneet sellaista.
Päihdeongelmat ovat usein seurausta pyrkimyksestä lievittää henkistä pahaa oloa, kun hallussa ei ole toimivampia työkaluja ongelmien käsittelyyn. Huumeongelma voisi tietyissä olosuhteissa koskettaa ketä tahansa, ja stigman vuoksi siihen voi olla vaikeaa hakea apua. Huono-osaisuuden ja traumojen ylisukupolvisen kierteen katkaisu vaatii onnistunutta sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Mahdollisimman monella on oltava edellytykset elää mielekästä elämää. Tämä näkökulma tuli Norjan konferenssissa hyvin esiin.
Tapahtumassa luennoinut YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston UNODC:n Giovanna Campello painotti ehkäisevän työn merkitystä jakiteytti: hyvää elämää voidaan edistää tukemalla perheitä ja hyvää vanhemmuutta sekä puuttumalla mielenterveysongelmiin hyvissä ajoin.
Päihdeongelmia ehkäisevä työ ulottuu paljon pelkkiä päihdekysymyksiä syvemmälle.
Henry Vistbacka, hallituksen jäsen, Humaania päihdepolitiikkaa ry
Inari Viskari, asiantuntija, EHYT ry