Aamulehden pääkirjoituksessa 17.6. alkoholi rinnastettiin elintarvikkeisiin, kuten suolaan ja sokeriin. On hyvä tiedostaa, että alkoholi ei ole yksi elintarvike muiden joukossa. Alkoholi aiheuttaa vuosittain huomattavia haittoja niin yksilö- kuin väestötasolla ja on osallisena muun muassa tappeluissa, perheväkivallassa ja rattijuopumuksissa. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan vuonna 2013 alkoholin käyttö aiheutti julkiselle sektorille arviolta 1,2 – 1,5 miljardin euron välittömät haittakustannukset. Luvussa eivät ole vielä mukana ne haitat, jotka aiheutuvat esimerkiksi läheisille. Karkeiden arvioiden mukaan välilliset haitat ovat vähintään miljardin luokkaa.
Pääkirjoituksessa verrattiin Suomea ja Ranskaa erilaisen alkoholipolitiikan edustajina. Ranskassa itsensä humalaan juovaa ihmistä paheksutaan, ja sosiaalinen kontrolli toimii humaltumista rajoittavana tekijänä. Suomessa on ok olla humalassa, toisinaan sosiaalinen paine jopa tukee humalajuomista. Suomi ja Ranska ovat hyvin erilaiset maat alkoholikulttuureiltaan.
Kirjoituksessa todettiin myös, ettei alkoholin kulutus Suomessa ole kasvanut, vaikka alkoholilain uudistuksen myötä 5,5 prosenttiset juomat päätyivät ruokakauppojen hyllyille. On vielä aivan liian aikaista arvioida alkoholilain uudistuksen vaikutuksia. Vahvemmat oluet, lonkerot ja limuviinat ovat olleet kauppojen hyllyillä vasta muutamia kuukausia. Vasta tämän vuoden jälkeen näemme, nousiko kulutus tämän vuoden aikana. Tarkempaa tietoa vaikutuksista saadaan vasta muutamien vuosien kuluttua.
Suomessa alkoholin myynnin vapauttamista perustellaan usein yksilönvapaudella. Keskustelun ulkopuolelle jää tuolloin monta muuta yksilönvapauden tasoa, kuten lapsen oikeus kasvaa turvallisessa perheessä, ilman pelkoa ja päihdehaittoja. Keskustelu vapaudesta supistuu keskusteluksi vapaudesta juoda niin paljon kuin haluaa. Ja se meillä onnistuu nykyiselläänkin.
Teemu Tiensuu, toiminnanjohtaja, Sininauhaliitto, puheenjohtaja, Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto
Julkaistu Aamulehdessä 25.6.2018