Tänäänkin todennäköisesti 25, mahdollisesti jopa yli 100 ihmistä yrittää riistää itseltään hengen. Eikä vain tänään, vaan vuoden jokaisena päivänä todella moni miettii elämänsä päättämistä. Suomessa itsemurhaa yrittää vuosittain arviolta 10 000, ehkä jopa 40 000 ihmistä. Vaikka itsemurhien määrä on tullut roimasti alas vuoden 1990 huippulukemasta, on se edelleen aivan liian korkea. Vuonna 2016 itsemurhan teki 787 ihmistä. Se on pysäyttävä luku.
Kuka tahansa meistä voi joutua ahtaalle
Itsemurha ei katso ikää. Valtaosa itsemurhan tehneistä on keski-ikäisiä, mutta joukkoon mahtuu niin teinejä kuin vanhuksiakin. Periaatteessa kuka tahansa voi ajautua tilanteeseen, jossa henkinen kuormitus kasvaa niin suureksi, että näkee ainoaksi pakokeinoksi elämän päättämisen.
Oman elämän riistämiselle voidaan harvoin osoittaa vain yhtä syytä. Elämän varrelle on voinut osua paljon vastoinkäymisiä, joista ei ole onnistunut selviytymään rakentavalla tavalla, vaan ongelmat ovat pikemminkin vaikeutuneet ja monimutkaistuneet. Sitten jokin kipeä menetys, paha pettymys tai muu hankala tilanne elämässä saa jo valmiiksi huteran rakennelman sortumaan. Ulkopuolisen silmissä syy voi vaikuttaa kovin vähäpätöiseltä tai suorastaan mitättömältä.
Useimmiten itsemurhaa yrittävä ei halua kuolla
Itsemurhassa ei yleensä ole kyse halusta kuolla, vaan siitä, että psyykkinen kipu yltyy niin sietämättömäksi, että kuolema tuntuu ainoalta ulospääsyltä. Tässä tilassa ihminen ei enää kykene toimimaan rationaalisesti eikä välttämättä mieti tekojensa seurauksia. Tunteet ovat kaapanneet vallan. Paha olo pitää saada loppumaan keinolla millä hyvänsä. Aina on kuitenkin olemassa itsemurhaa parempi ratkaisu. Kaikkia asioita ei voi muuttaa, mutta hankalienkin asioiden kanssa voi oppia elämään. Ja se elämä voi olla hyvää.
Itsemurha tulee harvoin yllätyksenä. Monesti se antaa vihjeitä itsestään, joskin signaalit voivat olla hyvin heikkoja ja hienovireisiä ja siksi vaikeita havaita. Joskus vihjaus voi sisältyä huokaukseen omasta arvottomuudesta, toivottomuuden tunteesta tai kokemuksesta, että on muille taakaksi. Toisinaan eristäytyminen, passivoituminen tai asioiden järjestely, kuten testamentin laatiminen, voi olla enne tulevasta. Aikaisempi itsemurhayritys nostaa riskikerrointa merkittävästi.
Puhuminen on turvallista
Epämääräinen tunne, ettei kaikki ole hyvin tai aavistus siitä, että henkilö saattaisi tehdä jotain pahaa itselleen, on riittävä syy ottaa asia puheeksi. Huolen voi ilmaista suoraan. Se ei laukaise itsemurhayritystä tai ruoki itsemurha-ajatuksia. Päinvastoin — kysyminen voi olla juuri se kädenojennus, jota itsemurhaa hautova tarvitsee. Tieto siitä, ettei ratkaisua tarvitse etsiä yksin, vaan siihen voi saada apua, herättää toivon pahan olon helpottumisesta.
Itsemurhasta on turvallista puhua. Jokaisesta itsemurhasta aiheutuu mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä. Myös taloudelliset menetykset ovat merkittäviä. Yksi keino ehkäistä itsemurhia on kysyminen: ”Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia? Oletko ajatellut itsemurhaa?” Se voi pelastaa elämän.
Marena Kukkonen,
Kirjoittaja on itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Suomen Mielenterveysseurassa.