Häpeä on eräs kaikkein tavallisimmista päihderiippuvaisten läheisilleen aiheuttamista haittakokemuksista. Lasinen lapsuus -toiminnan teettämän kyselytutkimuksen mukaan aikuisten alkoholinkäytöstä on kärsinyt lapsuudenkodissaan neljännes suomalaisista (24 prosenttia joskus ja 2 prosenttia usein). Haittoja kokeneista 76 prosenttia koki yhtenä haittana häpeää. Häpeää vanhemmista kannetaan usein lapsuudesta vanhempien kuolemaan saakka ja sen jälkeenkin. Eikö lasinen lapsuus lopu koskaan?
Häpeä on monien asioiden seuraus ja syy. Joskus syytä ja seurausta on myös miltei mahdoton erottaa toisistaan. Syynä häpeään on lähtökohtaisesti vanhemman olemuksen tai toimintatavan herättämä surkeuden tai vastenmielisyyden tunne. Jos kodista puuttuu ilmapiiriä myönteisenä säilyttäviä ja arkea normalisoivia tekijöitä, lapsi voi tuntea vahvaakin häpeää.Häpeän tunne voi näkyä haluttomuutena pyytää kavereita kylään. Vanhemman aiheuttama häpeä alkaa vaikuttaa paitsi lapsen toimintaan, myös hänen itsetuntoonsa. On vaikea saada voimia sosiaalisesta elämästä, jos kokee alituista huonommuutta. On vaikea hakea ammattiapua tai vertaistukea asiaan, josta ei kehtaa puhua. Tämän seurauksena voi syntyä toimintakyvyttömyyden ja huonon itsetunnon itseään vahvistava noidankehä. Häpeästä tulee sairaus joka estää lääkäriin menemisen.
Häpeän elinkaari on yhtä ihmisikää pidempi. Sen muodostuminen alkaa esivanhemmista – sotakokemuksista, pula-ajoista, menneiden vuosikymmenien kylmistä tunneilmastoista, ympäristön homogeenisuuden vuoksi kukoistukseensa puhkeamatta jääneistä persoonallisuuksista, kovista kourista ja kovista sanoista. Joissain sukupolvissa ongelmat purkautuvat ulospäin vahingollisena toimintana kuten päihdeongelmina, toisissa ongelman terä kääntyy kohti yksilöitä ja haavat aukeavat häpeän ja huonommuudentunteen kaltaisina psykososiaalisina kärsimyksinä. Kyky käsitellä häpeää vaikuttaa siihen, miten vahvana ongelmat elävät suvun seuraavissa polvissa.
Ylisukupolvinen häpeä on kantajalleen ansaitsematon taakka, ja sen vaurioittavuudesta on puhuttava enemmän. Julkista keskusteluakin tärkeämpää on häpeän kanssa elävän ihmisen kohtaaminen. On osattava kertoa läheisen alkoholinkäyttöä häpeävälle ja siitä elämässään kärsivälle ihmiselle, että hänen kokemuksensa on luonnonmukainen seuraus hänen kokemastaan kaltoin kohtelusta. Kyseessä on pikemmin oire, kuin osa hänen ominta itseään. On osattava auttaa ihmistä työntämään toimintakyvyn ja paremman itsetunnon itseään vahvistava voimapyörä hitaasti kiihtyvään kierrokseensa.
Häpeä on läheisen ihmisen aiheuttama kielteinen kokemus, joka aiheuttaa paljon kärsimystä ja estää sen käsittelemisen.
Työssään päihderiippuvaisten ihmisten läheisiä kohtaavan ammattilaisen avainammattitaitoa on häpeän lievittäminen.
Janne Takala, Kirjoittaja on kehittämiskoordinaattorina Lasinen lapsuus-työssä A-klinikkasäätiöllä