Blogi: Somehäiriköinti on uhka sananvapaudelle

Somessa toistuu jatkuvasti sama ilmiö: muutama keskustelija ajautuu riitaan, jonka seurauksena yksi keskustelija blokkaa toisen. Usein blokattu osapuoli nostaa asiasta melun, ja kerta toisensa jälkeen saadaan kuulla väite, jonka mukaan “blokkaaminen puuttuu sananvapauteen”.

Blokkaaminen ei kuitenkaan ole uhka sananvapaudelle: häiriköinti on. Sananvapaus kulkee aina käsi kädessä sananvastuun kanssa. Vaikka sananvapauteen kuuluu oikeus jakaa mielipiteitä julkisissa kanavissa, se ei koskaan tarkoittanut oikeutta loukata toisen ihmisen ihmisoikeuksia. Se ei myöskään tarkoita sitä, että kenenkään olisi pakko kuunnella toisen mielipiteitä. Sosiaalinen media on kuitenkin muuttanut keskustelukulttuuria merkittävästi. Osin hyvään, osin huonoon suuntaan.

Periaatteessa hyvä asia keskustelulle on se, että valta on nykyään hajautunut. Harvat institutionaalisen vallan tai mediatilan portinvartijat eivät enää määrittele sitä, mistä ja miten puhutaan. Sosiaalisessa mediassa se, joka hallitsee puhetilaa, hallitsee agendaa. Äänekkäimmän valta voi kuitenkin luoda uusia onelmia. Jos virkamiesten ja virallisten päättäjien sijaan äänessä olisivatkin esimerkiksi asiantuntijat, vallan hajautuminen olisi hyödyllinen ja positiivinen ilmiö. Kuitenkin yhä useampi toimittaja, tutkija ja asiantuntija jättäytyy pois sosiaalisen median keskusteluista kokonaan. Polarisoitunut ja koventunut keskusteluilmapiiri hiljentää ne, joilla olisi jotain sanottavaa. Niinpä hajautuneen vallan maailmassa puhetilan vievät helposti ne, jotka huutavat ja inttävät kovimmin. Silloin ollaan vaarallisilla vesillä. Asiantuntijat ja tutkijat, joiden jakama tieto voisi hyödyttää esimerkiksi apua ja tukea etsiviä ihmisiä, hiljentyvät.

Uhkakuvana on, että keskusteluilmapiirin muuttuessa yhä aggressiivisemmaksi moni keskustelija ei enää uskalla osallistua esimerkiksi tiettyä aihepiiriä koskevaan keskusteluun, johon hänellä voisi olla paljonkin annettavaa. Tyypillisesti esimerkiksi päihde- ja riippuvuusaiheet ovat herkkiä, vaikeita aiheita, joita voi lähestyä monesta eri näkökulmasta. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden argumentoida ja keskustella laajasti eri näkemykset huomioiden: asiantuntijat ja tutkijat, kokemusasiantuntijat, poliitikot ja aiheesta kiinnostuneet voivat parhaassa tapauksessa vaihtaa ajatuksia ja tietoa, ja käyty keskustelu hyödyttää kaikkia ja tuo erilaisia näkökulmia aiheeseen. Jos häiriköinnin pelossa hankalia aiheita aletaan vältellä, keskustelu vääristyy nopeasti. Ihmiset, joita aihe koskettaa henkilökohtaisesti, saattavat vetäytyä loukkaavasta ja stigmatisoivasta keskustelusta kokonaan, vaikka heidän mielipiteensä olisi ensiarvoisen tärkeää tulla kuulluksi. Häiriköinti voi viedä koko keskustelun fokuksen aivan muualle, eikä keskustelu johda mihinkään.

Pahimmassa tapauksessa keskusteluilmapiiri polarisoituu niin, että eri mieltä olevat osapuolet eivät enää kykene rakentavaan ajatusten vaihtoon. Yhteiset ratkaisut ja mahdollisuudet jäävät löytymättä.

On kohtuutonta vaatia, että höykytystä, häirintää ja huonoa käytöstä pitäisi vain sietää. Jos häiriköinnin edessä hiljenee, kiusaajat voittavat, mutta inhimillinen kantokyky on pakko huomioida. Ihmistä ei voi vaatia somekeskustelun vuoksi kantamaan taakkaa, joka tunkeutuu ihon alle ja öisiin painajaisiin. Muutoksen pitäisi tietenkin alkaa niistä, jotka häirikointiä harjoittavat. Mutta jokainen tietää, miten kuuroille korville tällainen toive kaikuu.

Jokainen voi kuitenkin vaikuttaa somen ilmapiiriin, koska nimensä mukaisesti kyseessä on sosiaalinen media. Sävyn ja aiheiden valintaan vaikuttaa jokainen keskustelija.

Kolme keskeistä vinkkiä parempaan, reilumpaan ja asiapitoisempaan someen ovatkin tässä:

  1. Käyttäydy itse hyvin.
    Empatiaan on vaikea vastata aggressiolla tai asialliseen keskusteluun lällättelyllä. Somessa jokainen on vastuussa omasta viestinnästään ja asettaa myös esimerkin muille siitä, millainen käytös on hyväksyttävää. Muita ei juuri koskaan voi muuttaa, joten omasta pesästä kannattaa aloittaa.
  2. Älä jaa linkkejä eteenpäin lukematta niitä.
    Mis- ja disinformaation leviäminen ja levittäminen tekevät maailmasta epävakaan ja vaarallisen paikan. Erityisesti somessa leviävät valeuutiset ja huhut. Kun kohtaat tarinan tai uutiselta näyttävän viestin somessa, mieti ensin mikä taho viestiä jakaa, onko taho luotettava ja miksi viestiä jaetaan. Älä ikinä jaa eteenpäin uutisia tai linkkejä, joita et ole itse avannut, lukenut ja arvioinut!
  3. Puutu, jos näet häirintää tai valheellisia väittämiä.

Muutos alkaa itsestä, mutta jos voimia riittää, kannattaa ryhtyä myös puolustamaan parempaa keskustelukulttuuria laajemmin! Jos näet häirintää somessa, ilmianna häirikköviestit, lähetä häiritylle tsemppiviesti yksityisesti tai puutu keskusteluun julkisesti. Sama pätee valeuutisten ja valheellisten väittämien kanssa: paikkaansa pitämättömät linkit kannattaa ilmiantaa tai mennä huomauttamaan keskusteluun, ettei väite tai uutinen ole totta. Valheellisen tiedon voi oikaista liittämällä mukaan linkin tutkittuun tietoon.

Turvallisempi, demokraattisempi ja keskustelevampi some on meidän kaikkien etu. Sitä ei rakenna kuitenkaan kukaan ulkopuolelta, vaan jokainen meistä itse päivittäisillä valinnoillaan.

Suvi Auvinen
toimittaja, kirjailija, aktivisti

Maaret Väkinen
viestinnän asiantuntija
EHYT ry

Julkaistu 8.3.2021