Blogi: Rakkautta, ihastusta vai jotain muuta?

Miten kannabis näkyy kohdennetussa nuorisotyössä ja millaisia keskusteluja ammattilaiset käyvät aiheeseen liittyen nuorten aikuisten kanssa?

Kannabis puhututtaa tällä hetkellä paljon. Uutisoinneissa esiin on noussut muun muassa poliittinen keskustelu kannabiksen laillisesta asemasta, ja netistä voi löytää hyvin erilaisia keskusteluja niin puolesta kuin vastaan ja kaikkea siltä väliltä. Työskentelen itse EHYT ry:n osaamiskeskustoiminnassa, ja kannabis nousee esiin myös omassa työssäni nuorisoalan ammattilaisten parissa. Oman kokemukseni mukaan tukea kaivataan etenkin aiheesta keskustelemisen tueksi, mutta tarpeet vaihtelevat hiukan työntekijästä ja työn kohderyhmästä riippuen.

Alaikäisten nuorten kanssa keskustelut kannabiksesta voivat olla hyvin erilaisia verrattuna täysi-ikäisiin nuoriin aikuisiin. Loppujen lopuksi enemmän kuin ikä, keskusteluihin todennäköisesti vaikuttaa ihmisen henkilökohtainen suhde kannabista kohtaan. Aivan niin kuin ihmissuhdekin, voi suhde kannabikseen olla hyvin etäistä kiinnostusta, jolloin ei välttämättä puhuta vielä edes kannabiksen kokeilusta, tai suhde voi olla huomattavasti pidempään jatkunut ja syvempi, jolloin kannabis on jo osa ihmisen arkista elämää ja on lähestulkoon mahdotonta edes miettiä elämää ilman. Tai suhde voi olla kaikkea siltä väliltä.

Tutkimuksin on todettu, että yleisintä kannabiksen käyttö on ikäryhmässä 25-34-vuotiaat. Vaikka osa tämän ikäryhmän, niin kuin nuorempienkin, kannabiksen käytöstä on yksittäisiä kokeiluja ja satunnaista käyttöä, voi nuorten aikuisten käyttö muuttua säännöllisemmäksi. Näin käy muidenkin päihteiden ja elintapojemme kohdalla, iän ja kokemuksen karttuessa meille muodostuu tapoja ja tottumuksia, jotka saattavat seurata meitä lopun elämämme. Mutta miten nuoret aikuiset sitten puhuvat kannabiksesta? Mikä heitä kiinnostaa? Mitkä asiat aiheen ympärillä herättävät keskustelua?

Kysyin muutamalta etsivältä nuorisotyöntekijältä ja nuorten työpajalla toimivalta kohdennetun nuorisotyön ammattilaiselta (joiden pääasiallista kohderyhmää ovat alle 30-vuotiaat nuoret) heidän kokemuksiaan siitä, millaisia kysymyksiä ja keskusteluja kannabiksesta he ovat kohdanneet omassa työssään nuorten aikuisten kanssa. Yhteneväistä kaikkien kokemuksille oli se, ettei kannabis ole millään tavalla harvinainen käsiteltävä aihe kohdennetussa nuorisotyössä, mutta näkökulmat ja ajattelutavat vaihtelevat nuoresta ja nuoren elämäntilanteesta riippuen.

Ammattilaisten kokemusten mukaan kannabis nousee esiin usein jo ensimmäisillä tapaamiskerroilla, kun nuoren tilannetta kartoitetaan. Osa kertoo käytöstään ja kokemuksistaan hyvinkin avoimesti, osa välttelee aihetta alkuun, mutta saattaa avautua myöhemmässä vaiheessa, kun luottamus työntekijän ja nuoren välille pääsee syntymään. Luonnollisestikaan kaikki kohdatut nuoret aikuiset eivät käytä tai ole edes kokeilleet kannabista, mutta kokemuspohjasta riippumatta selkeän negatiivista asennetta kannabista kohtaan kohdataan varsin harvoin, pääasiallinen suhtautuminen on neutraalia tai myönteistä. Yleisimmin negatiivinen asennoituminen yhdistyy kannabiksen vaikutuksiin mielenterveydelle, mutta joskus kannabis mielletään myös ”hippitouhuksi”, joka ei vain istu omaan ajatusmaailmaan. Joillakin kannabista kokeilleilla tai käyttäneillä asenne kannabista kohtaan on muuttunut negatiivisemmaksi koettujen, yleisimmin mielenterveydellisten tai aloitteellisuuteen liittyvien haittojen myötä.

Joillakin kannabista kokeilleilla tai käyttäneillä asenne kannabista kohtaan on muuttunut negatiivisemmaksi koettujen, yleisimmin mielenterveydellisten tai aloitteellisuuteen liittyvien haittojen myötä.

Kun kannabiksen käytöstä keskustellaan, eivät haitat välttämättä ole keskiössä. Nuoret eivät välttämättä näe, tai halua nähdä, oman tilanteensa kokonaiskuvaa. Ammattilaisten kokemusten mukaan kannabiksen haitallisia puolia saatetaan vältellä tai vähätellä, vaikka nähtävissä olisikin haitan mahdollinen yhteys kannabiksen käyttöön. Haittojen vertailu muihin päihteisiin on myös varsin tavallista, ja joissain tapauksissa kohdattavat nuoret aikuiset näkevät kannabiksen parempana vaihtoehtona kuin esimerkiksi alkoholi, koska kannabiksen ei koeta aiheuttavan krapulaa.

Yleisimmin kohdennetussa nuorisotyössä kannabiksen haittapuolista nousevat esiin mielenterveyteen, aloitekyvyn puutteeseen ja rahan menoon liittyvät haitat. Osa nuorista käyttää kannabista lääkitäkseen muun muassa sosiaalista ahdistuneisuuttaan, koska eivät ole päässeet hoitoon ongelmansa kanssa. Osalla mielenterveysongelman hoito on keskeytynyt, kun he eivät ole kyenneet lopettamaan kannabiksen käyttöään esimerkiksi sen vuoksi, että he ovat kokeneet jäävänsä kaveriporukan ulkopuolelle, mikäli lopettaisivat käyttönsä. Osa on kertonut menettäneensä opiskelu- tai työpaikan kannabiksen käytöstä aiheutuneen aloitekyvyttömyyden myötä. Joillakin ”tylsistyminen” on vaikuttanut laajemminkin sosiaaliseen elämään, kun kiinnostus itselle aiemmin merkityksellisiä asioita kohtaan ja suhde tiettyihin kavereihin on hiipunut.

Osa nuorista käyttää kannabista lääkitäkseen muun muassa sosiaalista ahdistuneisuuttaan, koska eivät ole päässeet hoitoon ongelmansa kanssa.

Yksittäisenä teemana, joka käymissäni keskusteluissa alan ammattilaisten kanssa nousi vahvasti esiin, oli raha. Monet nuoret olivat nostaneet esiin taloudelliset haasteet, ja siihen liittyen kannabiksen käyttöön menevän rahan. Osalla ajan mittaan kannabikseen käytetyn rahan määrä on lisääntynyt, joka on saattanut entisestään hankaloittaa nuoren taloudellista tilannetta. Kuitenkin joissain tapauksissa, kun tilannetta ja mahdollisia toimenpiteitä on ammattilaisen kanssa lähdetty kartoittamaan, kannabiksen käytön lopettaminen tai edes vähentäminen ei ole ollut nuorelle vaihtoehto, vaikka keskusteluissa olisikin selkeästi noussut esiin, että kannabikseen käytetyllä rahalla on merkittävä vaikutus nuoren taloudelliseen tilanteeseen.

Kannabis ei ole yksiselitteinen asia, ei ole yhtä ainoaa tapaa, miten aiheeseen suhtauduttaisiin ja tämä meidän ammattilaistenkin tulisi muistaa kannabiksesta keskustellessamme. Liian jyrkkä negatiivinen suhtautuminen aihetta kohtaan voi lyödä pysyvän lukon keskustelulle, eikä aihetta päästä koskaan käsittelemään kunnolla. Toisaalta emme voi myöskään kieltää haittojen olemassaoloa, vaikka se voisikin joissain tapauksissa helpottaa keskustelua. Parhaaseen lopputulokseen todennäköisesti päästään, jos pystymme tunnistamaan oman suhtautumisemme ja toisaalta ymmärtämään toisen näkökulmia ja ajatuksia, vaikka ne poikkeaisivatkin omasta ajattelustamme. Loppujen lopuksi ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita hyväksymistä.

Loppujen lopuksi ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita hyväksymistä.

Kirjoittaja: Mika Piipponen, ehkäisevän päihdetyön asiantuntija, EHYT ry
Blogi on osa Ehkäisevän päihdetyön viikon (EPT-viikko) kampanjaa. EPT-viikkoa vietetään viikolla 45, 2.-8.11.2020. Tänä vuonna EPT-viikon teemana on kannabis.