Monissa tiedotusvälineissäkin yhä yleisesti käytössä oleva narkomaani-sana ei ole enää tänä päivänä neutraalia kielenkäyttöä. Moni huumeita käyttävä henkilö kokee sanan loukkaavana ja ihmisarvoaan halventavana. Se on leimaava ja vahvistaa huumeita käyttäviin ihmisiin kohdistuvaa voimakasta stigmaa. Sana joutaisi jo romukoppaan ja sen käytöstä olisikin syytä luopua kokonaan.
Sanat eivät synny tyhjiössä. Kun maailma ympärillä muuttuu, myös sanoihin liittyvät konnotaatiot eli sivumerkitykset muuttuvat. Sana, joka joskus on ollut neutraali ilmaisu, ei välttämättä sitä enää ole. On olemassa runsaasti esimerkkejä käsitteistä, joiden käyttäminen on ollut aikoinaan yleistä, mutta joita ei enää parhaalla tahdollakaan voi pitää sivistyneenä kielenkäyttönä. Myös konteksti vaikuttaa. Jos huumeita käyttävä henkilö kutsuu itse itseään narkomaaniksi, ei se ole sama asia kuin jos poliisi, bussikuski tai naapuri käyttää hänestä samaa termiä.
Kielen käytössä ja ylipäätään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa käydään jatkuvasti neuvottelua sanojen merkityksistä. Sillä, kenellä on mahdollisuus määritellä, mitä käsitteitä käytetään, on valtaa. Erityisen suurta valtaa ammatissaan käyttävät toimittajat, sillä heidän sananvalintansa tavoittavat suuren määrän ihmisiä. Lisäksi toimittaja saa käyttämilleen ilmaisuille myös edustamansa tiedotusvälineen arvovallan. Siksi toimittajalla on erityinen vastuu siitä, mitä käsitteitä työssään valitsee hyödyntää.
Erityisen varovainen kielenkäytössä tulisi olla silloin, kun viitataan haavoittuvaisessa asemassa oleviin ihmisryhmiin. Huumeongelmista kärsivät ihmiset ovat monella tapaa yhteiskunnan huono-osaisia. Heillä on päihdeongelman lisäksi monenlaista syrjäytyneisyyttä ja sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Miksi haluaisimme vahvistaa heihin kohdistuvaa stigmaa käyttämällä käsitteitä, jotka herättävät voimakkaan värittyneitä ja leimaavia, negatiivisia mielleyhtymiä ja jotka tähän ihmisryhmään kuuluvat kokevat loukkaavina ja halventavina?
Sanat vaikuttavat siihen, kuinka näemme itsemme ja muut ihmiset. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä käsitteitä muista ihmisistä käytämme. Päihdetyön parissa työskenteleville narkomaani-sanan ongelmallisuus on jo pitkään ollut itsestäänselvyys. Nyt on aika havahtua asiaan myös julkisessa keskustelussa. Kun parempiakin, vähemmän leimaavia ja merkitykseltään neutraalimpiakin ilmaisuja löytyy, ei narkomaani-sanan käyttöä puolusta enää mikään.
Puhutaan mieluummin vaikka huumeita käyttävistä ihmisistä kuin narkomaaneista. Silloin näkyväksi tulee myös ihminen huumeiden käytön takana, ei pelkästään hänen huumeongelmansa.
Mia-Marisa Ranta
viestinnän asiantuntija
EHYT ry