Olen saanut toistuvasti vastata suoriin tai epäsuoriin oletuksiin siitä, perustuuko alan valintani omaiskokemukseen? Ottamatta kantaa, voidaan sen tilastojen perustella todeta olevan hyvinkin mahdollista. Suomessa joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa läheisellä on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Osasta lapsia tuleekin aikuisena sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, osa valmistuu muille aloille. Kaikki eivät kuitenkaan päädy opiskelemaan tai aloita koskaan työelämässä.
Mielenterveys- ja päihdeongelmat perheessä vaikuttavat monin tavoin vanhemmuuteen, toimeentuloon, ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin verkostoihin. Ongelmiin liittyy lisäksi stigma, joka heijastuu myös lähipiiriin. Heikentyneet sosiaaliset ja taloudelliset voimavarat heijastuvat lasten ja nuorten elinoloihin, lisäksi lojaalisuus vanhempaa kohtaan voi johtaa ongelmista vaikenemiseen ja jopa eristäytymiseen. Puhumattomuus lisää riskiä lapsen kokemaan tarpeettomaan syyllisyyteen. Koettu vastuu vanhempansa hyvinvoinnista voi saada lapsen hylkäämään omat tarpeensa ja tulevaisuuden suunnitelmansa.
Perhetaustan ja lapsuuden elinolojen on tutkimuksissa osoitettu olevan yhteydessä myöhempien ikävaiheiden terveyteen, terveyskäyttäytymiseen ja laajemmin hyvinvointiin. Esimerkiksi vanhempien pitkäaikainen päihdeongelma johtaa seurauksiin, jotka vaikuttavat lasten elämään aikuisinakin. Myös lasten kohonneesta riskistä sairastua itse, jo hyvin nuoren, silloin kun vanhemmalla on mielenterveysongelma, on olemassa vahvaa näyttöä. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue käsitystä siitä, että ihmisen hyvinvointi määräytyisi ennalta lapsuuden olosuhteiden perusteella.
Lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat – näkymätön ryhmä
Vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmiin liittyy riski, että heistä huolta kantavat lapset ja nuoret jäävät näkymättömäksi ja yksin kuormansa kanssa. He ovat myös vaarassa jäädä ilman tarvitsemaansa tukea tai palveluita. Nuorten avunsaantia palveluissa estävät tiedon ja luottamuksen puute, leimautumisen ja häpeän pelko, aikuismaiset kohtaamisen tavat, kankeat palvelurakenteet ja kokemukset kuulluksi tulemattomuudesta. Avun saamisen lykkäytyminen pahentaa ongelmia ja vaikeuttaa niihin puuttumista.
Kun perhe tai perheen jäsen tulee palvelujen piiriin, oli kyse sitten toimeentulon tuesta, työ- ja elinkeino- tai mielenterveys- ja päihdepalveluista, tulisi perheen kokonaistilanne kartoittaa ja ottaa osaksi ongelmien ratkaisua. Vanhemmuutta ja lasten pärjäävyyttä tukemalla, ylisukupolvisuus on katkaistavissa. Keskeisesti merkittävää on, että lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat tulevat tunnistetuksi, huomioiduksi ja kohdatuksi. Se on yhteinen tehtävämme.
Olemme valmistelemassa Päihdepäiville “lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat – näkymätön ryhmä” -seminaaria, joka tarjoaa työvälineitä tehtävän tueksi. Ole hyvä ja tervetuloa mukaan!
#Seminaari8 yhteistyössä mukana: Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö, valtakunnallinen FinFami ry sekä Varsinais-Suomen paikallisyhdistyksen Kysy –nuorelta projekti, Joensuun Seudun Omaishoitajayhdistyksen Alisa –hanke, A-Klinikkasäätiön Lasinen lapsuus sekä tietokirjailija Ani Kellomäki.
Noora Nieminen, toiminnanjohtaja, FinFami Etelä-Pohjanmaa ry
Lähteet: THL
Lisätietoa seminaarista: www.päihdepäivät.fi