Olet täällä

Valvottu huumeiden käyttöhuone lisää ympäristön viihtyisyyttä

22.08.2018

Helsinkiläisistä lähes 80 prosenttia kokee tärkeänä päihde- ja mielenterveyspalveluiden lisäämisen. Käyttöhuoneet vähentävät ympäristölle muutoin aiheutuvia häiriöitä, mutta tila herättää usein kiivasta vastustusta naapurustossa.  Vierailin kesällä Norjan länsirannikolla Bergenissä, jossa tutustuin huumeita käyttävien hoito- ja vastaanottokeskuksen Straxhusetin toimintaan. Keskustelimme keskuksen johtajan Hugo Torjussenin kanssa käyttöhuoneen vaikutuksista ympäristön turvallisuuteen ja alueen naapurustoon.

(kuva: Sisäänkäynti)

Käyttö- tai pistohuoneeksi kutsuttu tila toimii Straxhusetin yhteydessä Laksevågin kaupunginosassa, noin kahden kilometrin päässä keskustasta. Käyttöhuoneessa asioitiin 5000 kertaa vuonna 2017. Torjussen arvioi, että kävijämäärä vähintäänkin tuplaantuu, jos käyttöhuone avataan myös muille kuin heroiinin käyttäjille. Tällä hetkellä käyttöhuoneessa saa pistää ainoastaan heroiinia, mutta Norjan lakia ollaan muuttamassa niin, että palvelun piiriin pääsisivät jatkossa myös muiden huumeiden käyttäjät.

Straxhusetin asiakkaat ovat yhteiskunnan marginaalissa eläviä ihmisiä, joista suurin osa ei pysty lopettamaan vuosikausia jatkunutta huumeiden käyttöään. Monet huumeita käyttävät ihmiset tulevat väkivaltaisista ja rikkinäisistä perheistä ja taustalla on usein raskasta päihteiden ja huumeiden käyttöä. Keskuksen toiminta tähtää ylisukupolvisen päihdekierteen katkaisemiseen.

(kuva: Strax-huset sijaitsee satama- ja teollisuusalueella)

”Huumekauppa kasvaa ja asuntojen arvo laskee”

Käyttöhuoneisiin liittyy paljon erilaisia haasteita. Bergenissä kamppaillaan ympäristön kielteisen suhtautumisen ja pelkojen kanssa. Osa naapureista ajattelee, että yhteiskunnan ei kuulu kustantaa palveluita, jotka mahdollistavat huumeiden käytön jatkumisen. Osa puolestaan kokee, että huumeiden käyttäjille tarjotut tilat laskevat asuntojen arvoa ja käyttäjät pilaavat ympäristön. Jotkut pelkäävät lastensa turvallisuuden puolesta.  

Miksi asuntojen arvo laskee? Torjussen napauttaa, että median huomiohakuinen ja provosoiva kirjoittelu on osittain aiheuttanut hintojen laskun. Naapurit ottavat herkästi yhteyttä mediaan esimerkiksi silloin, kun lähistöltä löytyy ruisku. Joku saattaa soittaa: ”Jos ette hae välittömästi ruiskua pois, otan yhteyttä mediaan.” Keskus onkin erityisesti kesäaikaan usein esillä mediassa ja useimmiten kielteisessä valossa.

Onko alueella avointa huumekauppaa? Olisi naiivia väittää, että ei. Totta kai lähialueella kaupataan huumeita, kyse on markkinamekanismeista. Torjussen vertaa ilmiöitä ostoskeskuksiin: kaikki myyjät tulevat sinne, missä on asiakkaita. Ja asiakkaat tulevat myyjien luokse. 

Entä ovatko Straxhusetin asiakkaat vaarallisia? Torjussen toteaa, että pääasiallisesti he ovat väkivaltaisia toisilleen, psykoosissa tietysti vaarallisia kenelle tahansa. Hän arvioi, että kuitenkin vain 1-2 prosenttia huumeita käyttävistä ihmisistä on vaarallisia.

(kuva: Kaupankäyntiä)

Miten pelkoja ja vastustusta vähennetään?

Ennen toiminnan aloittamista ja myös koko toiminnan ajan on hyvä järjestää säännöllisesti kaikille avoimia naapurustofoorumeita, avoimien ovien tilaisuuksia ja muita yhteisöllisyyttä edistäviä tapahtumia. Torjussenin mukaan tärkeintä naapuruston kanssa tehtävässä työssä on kärsivällisyys, huolien kuunteleminen, ymmärtäminen, avoimuus ja rehellisyys. Laksevågissa naapurit eivät esimerkiksi uskalla käyttää alueen alikulkutunnelia, koska huumeita käyttävät ihmiset majailevat siellä ympäri vuorokauden. ”Ei naapurille voi vastata, että ei ole mitään syytä pelätä, kyllä sen tunnelin läpi voi kävellä, ei siellä tapahdu mitään”, Torjussen sanoo. Naapureita tulee kuunnella ja huolenaiheisiin voidaan etsiä yhdessä ratkaisuja.

Keskeistä onnistumisessa on, että kaikilla osapuolilla on jonkin verran sietokykyä. Huumeiden ongelmakäyttö on suuri yhteiskunnallinen haaste, josta kaikkien on otettava vastuu, sanoo Torjussen. Myös käyttäjät osallistuvat heitä koskevaan keskusteluun kuukausittaisissa ”kävijäpaneeleissa”, joissa pohditaan muun muassa mitkä asiat ovat hyvin, missä on kehitettävää. Kaikki keskuksen toiminta perustuu luottamukselliseen vuorovaikutuksen rakentamiseen, keskusteluun ja kuunteluun. Kontrollin ja valvonnan avulla ei saavuteta huumeita käyttävien ihmisten luottamusta. Hyvä ja luottamuksellisen suhde luo molemminpuolista turvallisuutta.

Poliisi on kuitenkin paikalla usein. Sen rooli on turvata toimintaa, ei estää sitä. Yleisin syy poliisin käynneille on se, että jollakin kävijällä on jokin ase tai puukko, tai käyttäjien välillä ilmenee keskinäistä väkivaltaa.

Ympäristötyö vähentää tilasta aiheutuvia haittoja

Keskuksessa tehdään ympäristötyötä, lähiympäristöä puhdistetaan roskista ja käytetyt ruiskut kerätään pois. Ympäristötyötä tekevillä huumeidenkäyttäjillä on yllä keltaiset huomioliivit; toiminta näkyy naapureille ja antaa naapurustolle viestin, että ympäristöstä huolehditaan. Neljän tunnin työstä maksetaan palkkiona verottomasti 200 kruunua. Työnteko on mahdollista kolme kertaa viikossa. Summa on pieni mutta riittää yhteen huumeannokseen, joten työn teolla pystytään vähentämään jonkin verran omaisuusrikoksia.

Sijoituspaikka on mietittävä tarkasti

Syrjäinen sijainti saattaa lisätä häiriöitä, kun alueella ei ole sosiaalista kontrollia. Bergenin alikulkutunnelista on tullut käyttäjien valtaama avoin ”huumekeskus”, jonne kukaan ei uskalla mennä. Tunnelissa on verta, oksennusta ja roskia, ja koska sinne ei näe, siellä myös käytetään huumeita ja käydään huumekauppaa. 

Käyttötilan olisi hyvä sijaita valoisalla ja avaralla paikalla, hyvien kulkuyhteyksien päässä. Järkevin ratkaisu olisi sijoittaa käyttöhuoneita tasaisesti eri puolille kaupunkia, jolloin lieveilmiöt eivät kasva suuriksi.

Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto suhtautuu myönteisesti Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan valtuustoaloitteeseeen koskien huumeidenkäyttäjien käyttötilojen pilotointia. Lainsäädäntöä on uudistettava niin, että uudet haittojen vähentämisen toimet ja niiden kehittäminen ja kokeilu mahdollistuvat.

23.8.2018 Inari Viskari, asiantuntija, EHYT ry / Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto