Olet täällä

Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan uutta

31.10.2017
Lisääntyvät ikääntyneiden päihde- ja mielenterveysongelmat ovat vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole välttämättä vastauksia. Vastaako palvelujärjestelmä näihin? Kenen tehtävä on puuttua? Onko ihmisellä oikeus juoda itsensä hengiltä? Kohtuutta runsaampi päihteiden käyttö ja/tai mielenterveysongelma merkitsee joka tapauksessa avuntarpeen lisääntymistä, jolloin niin läheiset kuin palvelujärjestelmäkin joutuvat käsittelemään vastuunottoon ja itsemääräämisoikeuteen liittyviä kysymyksiä. Auttamistyön kysymys on, miten tuetaan vanhusten mielen hyvinvointia ja osallisuutta, miten luodaan vaihtoehtoja päihteidenkäytön tilalle?

Tutkimuksien mukaan alkoholinkäytöstä kysytään harvoin iäkkäältä henkilöltä. Kuitenkin valtaosalla vanhuksista on jokin lääkitys ja yhteisvaikutukset alkoholin kanssa ovat mahdollisia. Päihteidenkäyttö voimistaa vanhenemisen kielteisiä vaikutuksia ja riskit lisääntyvät: esimerkiksi yli 60 vuotiaan puolen promillen humala nostaa tapaturmariskin 3 - 5 kertaiseksi, kun yhden promillen humala nelinkertaistaa työikäisen tapaturmariskin.  

Päihteidenkäyttö lisää alakuloa ja voi jopa laukaista masennuksen.  Ihminen voi käyttää päihteitä ja lääkkeitä myös yksinäisyyteen, alakuloon tai alkavan muistiongelman aiheuttaman ahdistuksen huojentamiseen.

 

Päihteidenkäytön riskiraja terveillä ilman pysyväislääkitystä olevilla yli 65-vuotiailla on korkeintaan seitsemän annosta viikossa. Kerralla ei saisi juoda kahta annosta enempää.  Tärkeämpää kuin alkoholinkäytön määrä ja tiheys on yksilöllisen riskirajan löytyminen. Yleisohjetta esimerkiksi yhden annoksen turvallisesta käytöstä ei voi antaa, ja on tärkeää ottaa huomioon:

- elämäntilanne ja mieliala

- fyysinen ja psyykkinen kunto

- sairaudet ja lääkitys

- päihteiden ja lääkkeiden kulutushistoria, -tavat ja -tottumukset

- merkitykset ja käytön hallinta

- riskitekijät, kuten yksinäisyys, pelot, kipu ja ahdistus.

 

Jos oma tai läheisen päihteidenkäyttö mietityttää, kannattaa se ottaa puheeksi läheisen, kokemusasiantuntijan tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa. Alkoholin määrien tarkastelu ei riitä, on tärkeää keskustella myös merkityksistä – kysyä mihin päihdettä tarvitsee ja mitä hyötyä siitä saa. On tarpeellista pohtia, mikä kullekin ihmiselle on turvallista ja millä muilla keinoin tilannetta voi helpottaa. Hyvä periaate on vähentää päihteidenkäyttöä ja pyrkiä keskittymään mukavaan yhdessäoloon ilman päihteitä. Esimerkiksi kipua voi alkoholia tehokkaammin helpottaa lääkityksellä, elämän murheellisuutta voi lievittää keskustelemalla. Kuten Tove Janssonin muumimamma toteaa: Kaikki hauska on hyväksi terveydelle!

Vanhuksia pitää rohkaista kertomaan ajatuksista, tunteista, mielikuvista - ja olla näistä tarinoista aidosti kiinnostunut.  Vanhankin ihmisen voi nähdä kokevana, tuntevana, toimijuutensa omistavana, vaikka hauraana, hiipuvana ja kenties haavoittuneena. Avun ja tuen tarve lisääntyy, mutta ihmisen tarve itsensä toteuttamiseen ei vähene. Oman toiminnan ja osallisuuden kautta saavutetut vuorovaikutuksen, kauneuden ja ilon kokemukset antavat meille voimaa!

Kirjoittaja: Sisko Salo-Chydenius, TtM kehittämiskoordinaattori, A-klinikkasäätiö