Olet täällä

Hei Liisa, mitä kuuluu? ─ Vanhemmuudesta ja puheeksiotosta

17.10.2016
”Kuule, Liisa”, neuvolan terveydenhoitaja katsoo äitiä silmiin, ”olisiko sinulle apua pojan isovanhemmista?” Terveydenhoitaja nojaa eteenpäin: ”Mietin, että voisitko viedä Kasperin vaikka yökylään vanhemmillesi, niin saisit nukuttua.” Liisa selvästi yllättyy kysymyksestä ja jää mietteliääksi.

Nuorehko, epävarman oloinen äiti istuu neuvolassa kaksi kuukautta vanha poika sylissään. Äidillä on ongelmia jaksamisen kanssa. Hän on selvästi uupunut. Lapsi huutaa öisin. ”Onkohan sillä allergioita?” äiti kysyy.

Sosiaali- ja terveysministeriön lastenneuvolatoiminnan oppaassa työntekijöitä kehotetaan kysymään jokaiselta neuvolan asiakasperheeltä alkoholinkäytöstä rutiininomaisesti kerran vuodessa. Vanhempien alkoholinkäytön ”itsetarkkailun edistämiseksi ja käyttöön liittyvien riskien arvioimiseksi” tarjotaan audit-lomaketta, joka sisältää kymmenen omaan juomiseen liittyvää kysymystä. Tämän lisäksi terveydenhoitajia ohjeistetaan antamaan masennusta seulova lomake äidin täytettäväksi lapsen ensiviikkoina.

Suomessa neuvolajärjestelmän piirissä on 99,7 prosenttia äideistä. Se tavoittaa lapsia synnyttävän väestöryhmän lähes kokonaan. Jostain seula kuitenkin vuotaa. Suomeen syntyy vuosittain arviolta satoja äidin raskauden aikaisen päihteidenkäytön vaurioittamia lapsia. Luvuista pystytään esittämään vain arvioita, sillä monet oireet ilmenevät vasta lapsen kouluiässä.

Valitettavan paljon yleisempiä ovat ne fyysiset ja psykososiaaliset terveyshaitat, joita lapsille koituu vanhempien päihteidenkäytöstä. Päihteiden ongelmakäyttö perheessä saattaa alkaa salakavalasti tissuttelusta pikkulapsivaiheessa ja yltyä lasten teini-ikään ja itsenäistymiseen mennessä. Päihdeongelma ei synny yhdessä yössä, ei edes yhdessä sukupolvessa. Haitat voivat tulla esiin lapsissa hyvin eri tavoin. Pelottavan usein ne jäävät näkymättömiin – tai kotien seinien sisäpuolelle.

Vielä moninaisempia ovat ne päihdehaitat, jotka siirtyvät sukupolvilta toisille. Ongelmien, salaisuuksien, häpeän ja vaietun vyyhtiä saattaa olla hyvin vaikeaa lähteä purkamaan. On sotaa, heitteillejättöä, konkursseja, pitkäaikaissairauksia, mielenterveysongelmia – ja sitä ryyppäämistä.

Palataan Liisaan, 27-vuotiaaseen äitiin, jolla on kiltti avomies ja kauniisti puettu Kasper. Liisa ei juonut tippaakaan alkoholia odottaessaan Kasperia. Liisa ei edelleenkään juo – ei itse asiassa voi sietää alkoholia. Liisalla ei kuitenkaan ole kaikki hyvin. Hän ei voi jättää lastaan isovanhemmille yöksi hoitoon, sillä isä on kuollut jo vuosia sitten ja omaan äitiin, Kasperin mummiin, ei voi luottaa. Avomiehen ja lapsen isän vanhemmat asuvat kaukana. Liisa on kokenut omassa lapsuudessaan paljon turvattomuutta, hylkäämistä, hellyydenpuutetta. Oma kokemus vanhemmuudesta on jäänyt vajaaksi ja hauraaksi. Liisa on miettinyt paljon, miten olla pystyvä tai edes riittävä vanhempi omalle lapselle. Välillä tuntuu, ettei silti osaa tehdä asioita oikein ja vauva vain huutaa. Muistikuvat oman lapsuuden kamalista tilanteista, joista ei edes halua puhua, nousevat nyt väsyneenä pintaan.

Jos neuvolan vastaanotolla jäädään selvittämään vain Kasper-vauvan yöllisen itkun syytä vaikkapa niitä allergioita testaamalla, voi moni asia vanhemmuuden toimimattomuudessa jäädä yhdessä avaamatta.  Keskusteluun alkoholinkäytöstä ja vanhemmuudesta ei riitä pelkkä audit-lomakkeiden täyttö. Lisäksi tarvitaan aitoa kuuntelemisen ja ymmärtämisen taitoa sekä puhetta isovanhemmuudesta.

Me kaikki tulemme aina olemaan jonkun lapsia. Siksi perheitä kohdattaessa tulisi tarjoutua olemaan läsnä, ei vain lapsen oireilua vaan vanhempaa varten ja antaa vanhemmalle aikaa olla myös lapsi. ”Mitä sinulle Liisa kuuluu, miten sinä jaksat?” Siitä on hyvä aloittaa. Ehkä vyyhti alkaa purkautua ja Liisa onkin jokin kerta valmis kertomaan, mitä hänelle oikeasti kuuluu.  

Minna Ilva

Kirjoittaja on A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan projektipäällikkö. Lasinen lapsuus tarjoaa ohjattua vertaistukea lapsuudenkodin päihteidenkäytöstä haittoja kokeville aikuisille yhdessä mielenterveyskumppanien kanssa. Yhteisessä Sirpaleinen mieli -hankkeessa Mielenterveyden keskusliitto järjesti ryhmiä omaa perhettä perustaville nuorille aikuisille mm. perhepaikka Familissa, Porvoossa. Nuorille suunnattua monikanavaista tietoa ja tukea tuotetaan Varjomaailma-palvelun kautta. Aino Huotari on Varjomaailman blogien kuvittaja.

Lasinenlapsuus.fi
Varjomaailma.fi